Juhani Aho: Juha
Oikeastaan koko tämä vuosi on ollut lukemisen suhteen matalalentoa. Muutamia kirjoja olen kyllä lukenut, mutta ne ovat olleet suurimmaksi osaksi englanninkielisiä ja lisäksi sellaisia, jotka ovat olleet minulle jo ennestäänkin läpikotaisin tuttuja ja joita pystyy siksi nykyään lukemaan ihan aivot narikassakin. En ole lukenut äidinkielelläni, enkä ajatuksella. Huomaan, ettei tällainen tauko tee minulle hyvää. Kirjoittaminen ei ensinnäkään suju enää niin kuin ennen, mutta ei siinä vielä kaikki – itse ajatteleminenkin on muuttunut jotenkin työlääksi. Ajatuksia ei ylipäätään muodostu samaan tahtiin kuin yleensä ja nekin joita muodostuu, ovat sekasotkuna päässäni kauheassa epäjärjestyksessä, aivan kuin aivot olisivat menneet jonkinlaiseen oikosulkuun. Silloin kun ei huvita lukea, niin voihan sitä katsoa sarjoja ja elokuvia, kuunnella musiikkia tai vaikkapa pelata jotakin konsolilla, ettei aika käy sentään liian pitkäksi. Mikään noista muista harjoittamistani tekemisistä ei kuitenkaan anna a