John Steinbeck: Helmi
Steinbeck ei ole minulle mitenkään kovin läheinen kirjailija, mutta olin sentään ennen tätäkin lukenut häneltä pari kirjaa: ensimmäinen oli Hiiriä ja ihmisiä, toinen Ystävyyden talo. Niistä jäi päällimmäisenä mieleen, että koin Steinbeckin hahmoihin samastumisen hiukan haastavaksi heidän... noh, ikävästi sanottuna luuserimaisuutensa takia. Hiiriä ja ihmisiä -teoksen päähenkilöt sentään olivat työteliäitä ja paremmasta tulevaisuudesta haaveilevia ihmisiä, vaikka hiukan sivistymättömiä olivatkin, mutta Ystävyyden talon kaveriporukan veltto asenne elämään vieroksutti. Noista sankareista yksikään ei ollut kai tehnyt päivääkään rehellistä työtä, mutta eräs heistä sattui saamaan perinnöksi pienen talopahasen. Muut muuttivat sitten hänen luokseen asumaan ja vuokrastakin sovittiin, mutta ei kukaan tainnut lopulta maksaa vuokraisännälleen koskaan killinkiäkään. Kerran muut kyllä ostivat hänelle viinapullon kuitatakseen velkaansa sillä, mutta lopulta kyseiset loppasuut joivatkin koko putelin its