Teresan kirjablogi

Tuorein George Martinin A Song of Ice and Fire -sarjan uusintalukurupeamani on vihdoin päätöksessä. Tällä erää ASOIAF-maratonini sujui varsin hituraisesti ja lopulta siinä tuhraantuikin reippaasti yli vuosi – lähinnä kuitenkin muiden kiireiden eikä sinänsä noihin kirjoihin liittyvien tekijöiden vuoksi. Joskus minulla on kyllä ollut ilmassa myös pientä tympäännystä Martinin hengentuotoksiin liittyen, mutta nyt niin A Game of Thrones, A Clash of Kings, A Storm of Swords, A Feast for Crows kuin A Dance with Dragons iskivät kaikki tyynni. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Tästä olisi ollut mukava jatkaa suoraan kuudennen osan pariin – mutta voihan hitto, eihän sitä olekaan ilmestynyt. Vieläkään. Nyt paneudun joka tapauksessa ruotimaan viimeisimpänä ilmestynyttä ja viimeisimpänä lukemaani A Dance with Dragonsia. Spoilereita on luvassa. ASOIAF on yleensäkin enemmän yhtä jatkuvajuonista tekelettä kuin erillisten osien muodostama sarja. Ennen kaikkea tämä viides ja edeltävä neljäs kirja ova...

George Martinin A Song of Ice and Fire -kirjoja käsittelevä postaussarjani jatkukoon. Edellisen, A Storm of Swordsia käsitelleen arvostelun jälkeen on aika siirtyä sarjan neljännen osan pariin. Teksti spoilaa jonkin verran niin tätä kuin aiempiakin kirjoja. A Feast for Crows (suomeksi Korppien kestit) on aina ollut minulle hankala pala purtavaksi. Niin oli käsittääkseni myös kirjailija Martinille – joskaan ei läheskään niin hankala kuin tällä hetkellä työn alla oleva kuudes kirja, jota hän on väkertänyt jo 14 vuotta eikä loppua ole vieläkään näkyvissä. Väänsi hän kuitenkin tuota A Feast for Crowsiakin viiden vuoden ajan eli huomattavasti pidempään kuin sarjan aiempia vain vuoden välein toisistaan ilmestyneitä osia. Itselläni Korppien kesti taas jäi jo ensimmäisellä lukukerralla moneksi viikoksi tauolle, kun en vain jaksanut painaa eteenpäin, vaikka olin tuohon aikaan saagasta vieläkin innostuneempi kuin nykyään. Martinin ongelmat kumpusivat ensinnäkin hänen alun perin suunnittelema...

Toissa kesänä aloittamani A Song of Ice and Fire (suom. Tulen ja jään laulu) -lukumaratoni on edennyt muiden kiireiden takia hitaasti, mutta kuitenkin melko varmasti. Tässä aluksi linkit A Game of Thrones -avausosan ja A Clash of Kings -jatko-osan arvioihin. Niin ja tässä on vielä joitakin yleisiä huomioita kyseisestä George R. R. Martinin kynäilemästä fantasiasaagasta. Noista teksteistä löytynevät kaikki tarvittavat esitiedot, eli niitä ei ole mielekästä lähteä enää toistamaan. Siirtykäämme siis pidemmittä puheitta ruotimaan sarjan kolmatta osaa eli A Storm of Swordsia (suom. Miekkamyrsky). Pientä spoileria lienee väistämättä luvassa, mutta yritän parhaani mukaan hillitä itseäni. Nimestään huolimatta A Storm of Swordsissa ei oikeastaan ole sen enempää miekkojen kalistelua kuin sarjan muissakaan osissa, joskin pari suurehkoa kahakkaa siinä kyllä esiintyy. Enimmäkseen taistelu Westerosin valtakunnan rautavaltaistuimesta jatkuu kuitenkin erinäisten kulissien takaisten juonittelujen,...

Minulla on perinteisesti ollut tapana lukea aina kesäisin jokin itselleni erityisen rakas ja suhteellisen laaja kirjasarja, johon pystyy uppoutumaan oikein kunnolla. Mikäpä nimittäin voisikaan olla mukavampaa lomatekemistä. Yleensä olen valinnut tuohon tarkoitukseen Potterit, mutta nyttemmin George R. R. Martinin A Song of Ice and Fire -kirjasarja on vakiinnuttanut paikkansa toisena oivallisena kesälukemisena, vaikkei se todellakaan mitenkään kesäinen saaga ole – itse asiassa siinä talvi on alati tulossa, kuten kaikki aiheeseen perehtyneet varmaan tietävät. Joka tapauksessa aloitin taas viime kesänä ASOIAF-maratonin ja sen tiimoilta kirjoittelen nyt tännekin hieman jälkijunassa kirjakohtaisia arvioita kyseisistä teoksista. Viimeksi oli siis käsittelyssä avausosa A Game of Thrones , tällä kertaa toinen osa A Clash of Kings. Juonipaljastuksia voipi vähän olla. Toisessa osassa kirjasarjan juoni laajenee, taistelu valtaistuimesta kiihtyy ja aiemmin lähinnä Starkin ja Lannisterin mahtisukuj...

Yksi elämäni suurimmista tragedioista on, että löysin George Martinin kuvitteelliseen Westerosin valtakuntaan sijoittuvan A Song of Ice And Fire -fantasiasarjan turhan myöhään. Olin nimittäin ehtinyt kuulla saagasta paljon positiivista ja harkinnut sen lukemista melkein vuosikymmenen ajan, kun viimein kesällä 2014 sain aikaiseksi lukea tähän mennessä ilmestyneet kirjat. Toisaalta voisi ajatella, että aikailuni koitui kuitenkin lopulta siunaukseksi, sillä sen takia en ole joutunut odottamaan seuraavaa, The Winds of Winter -nimellä kulkevaa kuudetta osaa ihan niin kauan kuin muut lukijat. Martin on nimittäin tuhertanut tulevan kirjan parissa jo peräti vuodesta 2011, eikä valmistumisajankohdasta ole vieläkään mitään tietoa. Toisaalta kyllä noita tähän asti ilmestyneitä teoksiakin jaksaa lukea yhä uudestaan, uudestaan, uudestaan ja uudestaan, vaikka tarina onkin vielä toistaiseksi keskeneräinen. Olen jo aiemmin kirjoitellut tänne joitakin yleisiä mietteitäni ASOIAF-sarjasta , mutta seuraav...

George Martinin A Song of Ice and Fire -kirjasarja kuuluu suosikkeihini fantasiakirjallisuuden saralta, tai itse asiassa kirjallisuuden saralta ylipäätään. Erityisesti ASOIAF:ssa viehättää se, että vaikka kyseessä onkin rinnakkaistodellisuuteen sijoittuva saaga, niin se tuntuu kaikesta huolimatta varsin realistiselta. Hahmot ovat uskottavan monisyisiä ja maailma on niin ikään uskottavan oloinen – vähän kuin keskiaikainen reaalimaailma, muutamilla fantasiaelementeillä höystettynä toki. Lisäksi Martinin asetelmat ovat epäkliseisiä ja juonikuviot ennalta-arvaamattomia, mitkä ovat tietysti positiivisia piirteitä missä tahansa kirjassa genrestä riippumatta. Olenkin lukenut kaikki ASOIAF:t moneen kertaan ja samaan maailmaan sijoittuvan A Knight of the Seven Kingdoms -teoksenkin kerran, vaikkei se varsinaiseen emokirjasarjaan kuulukaan. Edellisellä kerralla lukaisin tämän viimeksi mainitun englanniksi ja Martin käyttää sen verran laajaa sanastoa, ettei kielitaitoni venynyt ihan jokaisen...

  George Martin on yksi lempikirjailijoistani ja tämä hänen lastenkirjansakin oli keikkunut lukulistani kärkipäässä jo tovin. Jossain vaiheessa jo lainasinkin sen kirjastosta, mutta silloin se jäi jostakin syystä aloittamatta. Aika typerää sinänsä, koska kyllähän nyt tällaisen ohuen rieskan voisi vetäistä välipalana milloin tahansa. Nyt olikin sitten jo korkea aika. Teki mieleni lukea Martinia, mutta A Song of Ice and Fire ei tullut kysymykseen, koska se on vielä liian tuoreessa muistissa. Siispä päätin yrittää tällaista uutta aluevaltausta.   Jäälohikäärme sijoittuu johonkin fantasiamaailmaan, josta ei oikeastaan kerrota juuri muuta kuin että siellä on käynnissä sota. Päähenkilö on Adara, kylmä pieni tyttö. Hän syntyi keskellä talvea, ankarassa pakkassäässä, ja hänen äitinsä kuoli synnytyksessä. Kylmyys ja kuolema jättivät jälkensä sekä häneen että hänen isäsuhteeseensa. Adara inhoaa kesää ja puhkeaa kukkaan vain talvisin, eikä hän siloinkaan ole kuin muut lapset. H...

En lähtökohtaisesti ole erityisen kiinnostunut fiktiivisistä historiankirjoista. Olen jättänyt muun muassa Tolkienin pääteoksen Silmarillionin suosiolla rauhaan juuri siksi, että se on käsittääkseni enemmän Keskimaan taustoja kartoittava tietokirja kuin varsinainen kaunokirjallinen teos. Kyllä kirjassa pitää minun mielestäni olla edes jonkinlainen juoni, jotta sitä jaksaisi lukea. Senpä takia Fire and Blood (tuttavallisemmin F&B) ei ollut minulle mitenkään itsestäänselvä lukuvalinta, vaikka pidän kovasti George Martinin A Song of Ice and Fire (tuttavallisemmin ASOAIF) -fantasiakirjasarjasta ja sen miljöönä toimivasta kuvitteellisesta maailmasta. Pääkirjasarjan teoksista poiketen F&B ei nimittäin ole mikään juoniromaani vaan käsittelee oppikirjatyyliin Targaryenin hallitsijasuvun historiaa. Jätin opuksen alun perin hommaamatta juuri tuon itselleni luotaantyöntävän lajityypin perusteella enkä aikonut tutustua siihen myöhemminkään, mutta… Kerran kirjakaupassa löysin...

Kaikki lienevät jossain vaiheessa elämäänsä kuulleet George R. R. Martinin A Song of Ice and Fire (ASOIAF) -kirjoista tai ainakin niiden pohjalta tehdystä huippusuositusta HBO:n tv-sarjasta Game of Thrones. Tynnyrissä eläneille kuitenkin tiedoksi, että kyseessä on kuvitteelliseen Westerosin kuningaskuntaan sijoittuva fantasiasarja, joka kuvaa aatelissukujen kamppailua kruunusta keskiaikaa muistuttavassa ympäristössä. Juonta on aivan turha yrittää referoida yhteen blogitekstiin eikä kyllä kannatakaan, koska se toimii kaikkine yllättävine käänteineen ja cliffhangereineen parhaiten, jos siitä ei tiedä liikoja etukäteen.   En myöskään lähde irrottamaan saagasta mitään yksittäistä teosta lempikirjojeni joukkoon, koska ajattelen noita kirjoja ennen kaikkea kokonaisuutena – tosin valitettavasti toistaiseksi keskeneräisenä sellaisena. Viisi teosta on tähän mennessä ilmestynyt, ja kaksi olisi näillä näkymin vielä tulossa. Viimeinen osa on ollut Martinilla työn alla nyt noi...