Teresan kirjablogi

  Männä kuukausien lukemistoni on näyttänyt varsin yksipuoliselta: Robin Cookia, Robin Cookia, Robin Cookia... ja vielä kerran Robin Cookia. Eikä se kai mikään ihme olekaan – onhan kyseinen lääketieteellinen trilleristi pitkäaikaisin suosikkikirjailijani. Viime vuosina hän on tosin jäänyt uudempien tuttavuuksien varjoon, mutta hiljattain innostuin hommaamaan kirpparilta vinon pinon hänen kirjojaan ja ahmin peräkanaa Mutantin , Kohtalokkaan hoidon , Aivoklinikan ja Tuomion. Viihdyin jälleen vallan hyvin tämän nuoruusvuosien kirjailijalempparini parissa, mutta eiköhän nyt tullut taas kiintiö täyteen joksikin aikaa. Noista aiemmista teksteistä löytyy riittämiin yleisiä huomioita Cookin kirjoitustyylistä, joten mennään nyt suoraan asiaan.   Ote takakannesta: ”Cedric Harring oli jo kolmas tohtori Jason Howardin potilaista, joka oli kuollut vain muutama viikko sen jälkeen kun hänet oli terveystarkastuksessa todettu terveeksi. Ruumiinavaukset paljastivat heidän vanhentuneet mu...

  Jatkoinpa lukumaratoniani lääketieteellisiä trillereitä kynäilevän Robin Cookin parissa. Männävuosien aikana en muuten ole lukenut häneltä kuin Narkoosin pari vuotta sitten, mutta nyt on mennyt samoilla lämpimillä Mutantti, Kohtalokas hoito ja viimeisimpänä tämä Aivoklinikka. Ote takakannesta: " Selviydyttyään hienosti endometrioosileikkauksesta Helen Cobot, varakkaan perheen kaunis 21-vuotias tytär, saa uusia oireita. Tällä kertaa diagnoosi on pelottava: lahjakkaan Helenin aivoista löytyy kaksi pahanlaatuista kasvainta. Forbes-instituutissa Floridassa hoidetaan aivokasvaimia lähes sataprosenttisella menestyksellä. Helen kiidätetään klinikalle suurin toivein. Mutta sen sijaan että alkaisi parantua, Helen onkin yllättäen keskellä todellista painajaista. Sean Myrphy, Forbes-instituutissa työskentelevä lääketieteen opiskelija, alkaa luvatta tutkia Helenin tapausta..." Takakansitekstissä on ehkä selkeyden vuoksi nostettu tuo yksittäinen potilastapaus keskiöön, mutta kirja...

  Jatkoin tutkimusmatkaani vanhan suosikkikirjailijani Robin Cookin vanhan tuotannon parissa. Tai vanhahkon – Kohtalokas hoito on vuodelta 1994. ”Lääkärit Angela ja David Wilson uskovat tulleensa paratiisiin. Työ Bartletin modernissa sairaalassa on molempien mieleen. Bartlerin rauhallinen pikkukaupunki vehreine niittyineen ja kirkkaine järvineen vaikuttaa ihanteelliselta paikalta myös heidän 9-vuotiaalle Nikki-tyttärelleen, joka sairasta perinnöllistä keuhkosairautta. Mutta Wilsonien idylli pirstoutuu värikylläisen syksyn jälkeen. Sairaalaan potilaita kuolee tihenevään tahtiin, Davidille käsittämättömistä syistä. Nikkin sairaus pahenee ja tyttö joutuu tehohoitoon sairaalaan, jossa samaan aikaan menehtyy Nikkin paras ystävä – tuohon samaiseen keuhkotautiin. Wilsonit vaistoavat vaaran. He aloittavat taistelun lapsensa hengestä – taistelun, joka saattaa maksaa heille heidän uransa ja heidän henkensä.” Verrattuna edeltävästi lukemaani kauhuelementtejä sisältäneeseen Mutanttiin, K...

  Välillä osaavat vanhatkin suosikit yllättää. Siis tässä tapauksessa lääketieteellisiä trillereitä kynäilevä yhdysvaltalaiskirjailija Robin Cook. Nyt puhutaan todennäköisesti ihan ensimmäisestä lempparikirjailijastani, tai en ainakaan muista että häntä ennen olisi ollut ketään. Kuvittelinkin lukeneeni kaikki hänen kasariklassikkonsa jo ajat sitten ja siksi olen männävuosina – silloin kun olen häntä ylipäätään lukenut – keskittynyt enemmän tämän milleniumin aikaiseen tuotantoon, joka ei mielestäni ole ihan niin vetävää. Vaan hiljattain törmäsin kirpparilla vinoon pinoon Robin Cookin vanhempaa matskua ja vieläpä itselleni ennen lukematonta sellaista. Työsarkaa näköjään siis riittää vielä, jos haluan päästä kunnolla perille Cookin saloista. Muista kirppislöydöistä kerron myöhemmin lisää, mutta lähdetään nyt liikkeelle tästä Mutantista (alkuteos Mutation, 1989). " Tutkija, tohtori Victor Frank toteaa vaimonsa kyvyttömyyden saada lapsia. Hän päättää käynnistää uskaliaan – ja vaara...

Eipäs ollutkaan tullut luettua Jane Austenia pitkään aikaan. Edellisin kokemukseni hänen parissaan taisi olla hieman takkuillen edennyt Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjan ensilukeminen viitisen vuotta sitten. Suhteeni Austeniin on jokseenkin samanlainen kuin Ernest Hemingwayhyn – hienoja kirjailijoita molemmat, mutta heidän tuotantonsa vaatii sen oman mielentilansa. Mikäli fiilis ei ole lukuprosessin aikana sopiva tai tähd et oikeassa asennossa, näiden kirjailijoiden teksti voi tuntua jopa tylsältä. Kammottavankin tylsältä. Nyt ei onneksi tuntunut. Kasvattitytön tarina kertoo – kuten nimestä varmaan voi hassua kyllä päätelläkin – erään kasvattitytön tarinan. Kyseenomainen kasvattityttö on Fanny Price, köyhän ja monilapsisen perheen tytär, joka pääsee varakkaiden sukulaisten hoiviin Mansfield Parkin kartanoon. Tarinan ytimen muodostavat Fannyn ja muun lähipirin nuorison ihmissuhteet ja erityisesti sopivan aviopuolison etsintä, kuten kirjailijan muuta tuotantoa tunteva lukija saattaa arvatak...

  En yleensäkään nimitä blogiini kirjoittamiani tekstejä arvosteluiksi vaan ennemmin esittelyiksi. ”Arvostelu” tuntuisi turhan suureelliselta termiltä, sillä enemmän nämä ovat vain sellaista lukemisesta kimmonneiden ajatusten pallottelua kuin mitään systemaattista kritiikkiä. Hiljattain luin aivan erityisen hankalasti arvosteltavissa olevan kirjan. Kuinka sitä voisi kritisoida toisen, lihaa ja verta olleen ihmisen päiväkirjaa? Kuinka analysoida juonellisia yksityiskohtia teoksesta, jonka juoni oli joillekin elettyä elämää, karua todellisuutta? Itse en ainakaan voi. Tutustuin Anne Frankin päiväkirjaan muistaakseni ensimmäistä kertaa joskus teini-ikäisenä, mutta kovin tarkkoja muistikuvia lukukokemuksesta ei ollut jäänyt muutamia yksittäisiä kohtia lukuun ottamatta. Perusasetelman toki muistin: kyseessä on teini-ikäisen, perheensä kanssa toisen maailmansodan aikaista antisemitismiä maan alle paenneen juutalaistytön päiväkirja. Anne on koostanut päiväkirjansa kirjemuotoon – tekstit on...