Tekstit

Johann Wolfgang von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset

Kuva
Olin lukenut tämän kirjan aiemminkin. Tutustuin siihen jokunen vuosi sitten kysyttyäni eräältä keskustelufoorumilta lukuvinkkejä yksipuolista rakkautta käsittelevistä teoksista. Sadoksi sain Opperan kummituksen, Tarpeettoman ihmisen päiväkirjan ja Nuoren Wertherin kärsimykset. Tämän kolmen kombon pariin on sittemmin tullut palattua aina sopivissa elämäntilanteissa, tähän mennessä kuitenkin vain pari kertaa. Johann Wolfgang von Goethe (1749–1832) oli saksalainen poliitikko, tutkija, taidemaalari ja käsittääkseni yksi maansa kuuluisimmista kirjailijoista. Tämä hänen esikoisteoksensa lienee vielä nykyäänkin kaikille tuttu, jos ei muuten niin aikoinaan itsemurha-aallon nuorten miesten parissa synnyttäneenä ilmiönä. Kirjan juoni ei sinänsä ole kovin merkillepantava – tunteellinen nuori Werther ihastuu päätäpahkaa hyveelliseen Lotteen, joka valitettavasti on kihloissa toisen miehen kanssa. Kyseessä on siis ihan perinteinen kolmiodraama, joskin lähinnä ajatuksen tasolle jäävä sellainen, sil

Stephen King: Laitos

Kuva
  Stephen King on lempikirjailijoitani. Minulla on ikuisuusprojektina lukea koko hänen tuotantonsa alusta alkaen. Projektin tiimoilta tuli viimeisimpänä vetäistyä Kosketus (1978) tässä vähän aikaa sitten. Myönnettäköön tosin, että en ole edennyt aivan kronologisessa järjestyksessä. Varsin usein teen syrjähyppyjä hänen tuoreemman tuotantonsa pariin. Tämän Laitoksen alkuperäisteos, The Institute, ilmestyi vuonna 2019. Mukavaa vaihtelua yleensä lukemieni homehtuneiden klassikoiden tai muuten vain iänkaikkisen vanhojen opusten rinnalla. Laitoksen juoni on pähkinänkuoressa seuraava: "Luke Ellis on huippuälykäs 12-vuotias, joka valmistautuu yliopisto-opintoihin. Eräänä yönä hänet kidnapataan ja suljetaan salaiseen laitokseen. Kaikki sen asukit ovat lapsia, jotka kykenevät kommunikoimaan tai liikuttamaan esineitä ajatuksen voimalla. Ja laitoksen johtajalla, kolealla rouva Sigsbyllä, on heille tärkeä tehtävä. Niin tärkeä, ettei kukaan pääse laitoksesta elävänä pois." (kopioitu kirj

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

Kuva
  Tämä kirja oli minulle hankala pala purtavaksi. Olen lukenut tietääkseni melkein kaikki muut Austenin kirjat ja aloittanut myös Ylpeys ja ennakkoluulo -teoksen aiemmin kahdesti, mutta molemmilla kerroilla se jäi kesken ennen puoltaväliä. Ongelma ei kuitenkaan ollut siinä, että Ylpeys olisi kirjailijan muuhun tuotantoon verrattuna jotenkin heikompi esitys. Austen nyt vain uppoaa ainoastaan silloin kun on sopiva mielentila, eikä minulla ilmeisesti näiden aikaisempien lukukertojen aikana ollut. Tämä kolmas yritys onnistui kyllä, mutta pari kuukautta siihenkin meni. Tälläkään kertaa takkuilu ei mielestäni johtunut kirjan ominaisuuksista, vaan minulla vain oli samanaikaisesti niin paljon muutakin tekemistä. Nyt projekti on kuitenkin päätöksessä – vihdoin. Tässä vaiheessa varoitettakoon, että aion tämän arvostelun aikana paljastaa surutta yksityiskohtia kirjan tapahtumista, joten jos ne nyt jostain kumman syystä eivät ole vielä jollekulle tuttuja, lukeminen tapahtuu omalla vastuulla. K

Justin Cronin: Ensimmäinen siirtokunta

Kuva
Luin tämän kirjan ensimmäistä kertaa joskus 10 vuotta sitten. Uusintaluku on kangastellut ajatuksissa jo kauan. Tai siis lähinnä mieleni on halajanut sittemmin ilmestyneiden jatko-osien pariin, mutta niistä olisi varmasti ollut vaikea päästä kärryille ilman Ensimmäisen siirtokunnan kertaamista. Kyseinen teos on kuitenkin jäänyt kirjastoreissuillani toistuvasti hyllyyn ihan vain mammuttimaisen kokonsa takia. Kyllä tiiliskivetkin ajoittain maistuvat, mutta pääsääntöisesti olen sellainen lukija, joka vetäisee mieluummin useita lyhyitä teoksia kuin yhden paksukaisen. Nyt sain kuitenkin tartuttua härkää sarvista. Justin Croninin Ensimmäinen siirtokunta (The Passage, 2010) esittelee mielenkiintoisen dystopian. Yhdysvaltain armeijan suorittama vaarallinen ihmiskoe menee melko pahasti mönkään ja uudenlainen virus lähtee leviämään kulovalkean tavoin ympäri maailman. Tämä virus ei todellakaan aiheuta mitään hengitystie-infektiota, vaan se muuttaa sairastuneet verenhimoisiksi vampyyrinkaltaisik

Anne Brontë: Agnes kotiopettajatar

Kuva
Minun on jo pidemmän aikaa tehnyt mieleni lukea taas jotakin Bront ë-kirjallisuutta. Emily Brontën Humiseva harju on kuitenkin vielä niin tuoreessa muistissa, ettei se tällä hetkellä oikein huokuttele. Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani taas on muodostunut parilla viimeisimmällä lukukerralla niin puisevaksi kokemukseksi, ettei sen lukeminen siitä syystä tunnu kovin innostavalta. Niinpä päätin suorittaa aivan uuden aluevaltauksen. En ollut koskaan aiemmin lukenut mitään nuorimmalta sisarelta Anne Brontëlta (1820–1849). Hän ehti surullisen lyhyeksi jääneen elämänsä aikana kirjoittaa kaksi teosta: Agnes kotiopettajattaren (1847) ja Wildfell Hallin asukkaan (1848). Näistä valitsin summanmutikassa luettavakseni esikoisteos Agnes kotiopettajattaren.  Agnes kotiopettajatar kertoo, yllätys yllätys, Agnes-nimisestä kotiopettajattaresta. Hänen isänsä on onnistunut tunaroimaan kaikki rahansa taivaan tuuliin, joten tytär haluaa kantaa kortensa kekoon taloudellisen tilanteen kohentamiseks

Jeff Lindsay: Dexterin pimeät unet

Kuva
  En ole juurikaan tutustunut Netflix-sarjoihin, mutta Dexterin katsoin kolme vuotta sitten. Hotkaisin koko sarjan parissa viikossa – parhaimpina (tai pahimpina) päivinä saattoi mennä kokonainen tuotantokausi putkeen ihan tuosta noin vain. Niin koukuttava se oli. En kuitenkaan tiennyt sarjan perustuvan Jeff Lindsayn kirjoihin (saatika että olisin edes ollut tietoinen Jeff Lindsayn olemassaolosta), ennen kuin satuin vähän aikaa sitten törmäämään jossakin blogissa ihan sattumalta Dexterin pimeät unet -nimiseen teokseen. Se meni ”must read” -listalleni niin että heilahti. Käsittääkseni kirjasarjassa on ilmestynyt yhteensä kahdeksan osaa, mutta valitettavasti vain kolme ensimmäistä on suomennettu. Päätin aloittaa alusta ja jatkaa sitten engelskaksi, jos intoa riittää.   Dexter Morgan elää kaksoiselämää. Päivisin hän toimii Miamin poliisissa verijälkitutkijana, öisin hän on verenhimoinen murhaaja. Tai ”verenhimoinen” on ehkä vähän väärä sana, sillä paradoksaalisesti hän kammoksuu verta. De

Stephen King: Kosketus

Kuva
Stephen King on yksi luottokirjailijoistani. Jos en tiedä mitä lukea, hän on useimmiten varma valinta. On hän tosin syyllistynyt muutaman umpitylsänkin teoksen kyhäilyyn. Hänen autoaiheiset kirjansa (Buick 8, Christine tappaja-auto) olivat jo ihan aiheensakin vuoksi tuhoon tuomittuja, Tukikohta oli niin hidastempoinen ettei se tuntunut käynnistyvän koskaan ja Musta torni -sarjaan oli ainakin ensimmäisen kirjan perusteella hyvin vaikea päästä sisälle. Muuten en ole törmännyt Kingin tuotannossa suurempiin ohilaukauksiin. Valtaosan ajasta minulla onkin jokin hänen kirjansa kesken tai odottamassa vuoroaan. Sen jälkeen kun opin lainaamaan kirjoja kotikaupunkini kirjaston varastosta (ei se mitenkään vaikeata ollutkaan; ne pitää vain varata etukäteen ja käydä sitten noutamassa ihan ilmaiseksi tietystä hyllystä), minulla on ollut suoranaisena projektina tutustua Kingin vanhempaan tuotantoon. Noudatan julkaisujärjestystä silloin kun voin, mutta ei se ole niin justiinsa. Tätä kosketusta olin kyt