Teresan kirjablogi

Eipäs ollutkaan tullut luettua Jane Austenia pitkään aikaan. Edellisin kokemukseni hänen parissaan taisi olla hieman takkuillen edennyt Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjan ensilukeminen viitisen vuotta sitten. Suhteeni Austeniin on jokseenkin samanlainen kuin Ernest Hemingwayhyn – hienoja kirjailijoita molemmat, mutta heidän tuotantonsa vaatii sen oman mielentilansa. Mikäli fiilis ei ole lukuprosessin aikana sopiva tai tähd et oikeassa asennossa, näiden kirjailijoiden teksti voi tuntua jopa tylsältä. Kammottavankin tylsältä. Nyt ei onneksi tuntunut. Kasvattitytön tarina kertoo – kuten nimestä varmaan voi hassua kyllä päätelläkin – erään kasvattitytön tarinan. Kyseenomainen kasvattityttö on Fanny Price, köyhän ja monilapsisen perheen tytär, joka pääsee varakkaiden sukulaisten hoiviin Mansfield Parkin kartanoon. Tarinan ytimen muodostavat Fannyn ja muun lähipirin nuorison ihmissuhteet ja erityisesti sopivan aviopuolison etsintä, kuten kirjailijan muuta tuotantoa tunteva lukija saattaa arvatak...

  En yleensäkään nimitä blogiini kirjoittamiani tekstejä arvosteluiksi vaan ennemmin esittelyiksi. ”Arvostelu” tuntuisi turhan suureelliselta termiltä, sillä enemmän nämä ovat vain sellaista lukemisesta kimmonneiden ajatusten pallottelua kuin mitään systemaattista kritiikkiä. Hiljattain luin aivan erityisen hankalasti arvosteltavissa olevan kirjan. Kuinka sitä voisi kritisoida toisen, lihaa ja verta olleen ihmisen päiväkirjaa? Kuinka analysoida juonellisia yksityiskohtia teoksesta, jonka juoni oli joillekin elettyä elämää, karua todellisuutta? Itse en ainakaan voi. Tutustuin Anne Frankin päiväkirjaan muistaakseni ensimmäistä kertaa joskus teini-ikäisenä, mutta kovin tarkkoja muistikuvia lukukokemuksesta ei ollut jäänyt muutamia yksittäisiä kohtia lukuun ottamatta. Perusasetelman toki muistin: kyseessä on teini-ikäisen, perheensä kanssa toisen maailmansodan aikaista antisemitismiä maan alle paenneen juutalaistytön päiväkirja. Anne on koostanut päiväkirjansa kirjemuotoon – tekstit on...

  Olen lukenut Stephen Kingiä aika paljon, mutta en silti väitä, että hänen tuotantonsa olisi minulla mitenkään perinpohjaisesti hallussa. Ei se oikein helposti voisikaan olla, kun ottaa huomioon hänen hengentuotostensa runsaslukuisuuden. Uudemmat kingit tulee kyllä yleensä luettua suht tuoreeltaan, mutta jostain syystä tämä Satumaa (alkup. Fairy Tale) oli jäänyt välistä, vaikka suomennos ilmestyi jo parisen vuotta sitten. Nyt puute on korjattu. "Arvoituksellinen erakko Howard Bowditch jättää testamentissaan kaiken teinipoika Charlie Readelle. Talon, vajan ja vanhan koiran lisäksi Charlie perii C-kasetin, jolla Howard kertoo täysin uskomattoman tarinan. Sen mukaan vajassa on kaivo, josta pääsee toiseen maailmaan. Vääristyneeseen satumaailmaan, jonka kirotut asukkaat ovat kipeästi avun tarpeessa. Charlien on löydettävä keino, jolla kirous kumotaan. Ennen kuin se vuotaa omaan maailmaamme." (kansilehtisestä) Kirja lähtee liikkeelle todella hitaasti. Kingillä on toki aina oll...

Minulla on jo pitkään ollut suunnitelmissa tutustua johonkin Eppu Nuotion aikuistendekkariin. Olen aiemmin lukenut häneltä erään nuortendekkarin, aikuisille suunnatun romanttisen kirjan ja aikuisille suunnatun yleisen ihmissuhdekirjan, mutta ymmärtääkseni jännityskirjat ovat hänen varsinainen genrensä. Niitäkin olisi kiva lukea, sillä pidän hänen tyylistään noiden aikaisempienkin kokemusten perusteella. Viime kirjastoreissulla löysin itseni taas tuumailemasta N-kirjaimella alkavien kirjailijoiden teosten hyllyn äärellä, mutta jostakin syystä valitsin hetken mielijohteesta kirjan nimeltä Niin kuin vierasta maata, joka ei ole dekkaria nähnytkään. ” Rakkaus syttyy poliisiasemalla. Henrietta Laxvik on puolustanut teinityttöjä keski-ikäisen miehen tungettelevalta käytökseltä ja joutunut turvautumaan voimankäyttöön. Paikalle kutsutaan poliisi. Kuulustellessaan Henriettaa poliisi Markus Reetama tajuaa, että jotakin mystistä tapahtuu. Hän ei missään nimessä voi sekoittaa työasioita ja omia tun...

Viime kirjastoreissullani koin melkoisen yllätyksen – ja onneksi vieläpä mieluisan sellaisen. Olin nimittäin luullut lukeneeni norjalaisdekkaristi Karin Fossumin koko suomennetun tuotannon jo ajat sitten, ja kaiketi olinkin, mutta ilmeisesti hänen vanhempia teoksiaan on hiljattain alettu kääntää oikein urakalla. Ainakin kirjaston hyllyssä tökötti nyt useampiakin itselleni täysin ennen lukemattomia tekeleitä häneltä. Valitsin nimen ja takakansitekstin perusteella niistä ensimmäisenä luettavaksi Kuiskaajan, joka on viime vuonna julkaistu suomeksi, vaikka norjalainen alkuperäisteos ilmestyi jo vuonna 2016. Takakannesta: ” Ragna on yksin elävä keski-ikäinen nainen, näkymätön ihminen. Hän on menettänyt äänensä epäonnnistuneessa operaatiossa ja puhuu kuiskaamalla. Ragnan elämässä on kuitenkin päällisin puolin kaikki hyvin: hänellä on vakituinen työ ja velaton talo. Aikuinen poikakin on, mutta äiti ja poika eivät ole vuosikausiin pitäneet yhteyttä kuin harvoin. Ragnan elämä järkkyy, kun hän...

Tuli käytyä hiljattain kirjastossa – pitkästä aikaa. Sitä edeltävästi minulla oli kulunut yli vuoden päivät omasta hyllystäni löytyvän A Song of Ice and Fire -kirjasarjan uusintaluvun kanssa. Niin pitkään siinä tosiaan meni, mutta ei siksi ettei lukeminen olisi maistunut, vaan lähinnä muiden kiireiden ja hitaan englanninlukunopeuteni takia. Nyt oli joka tapauksessa aika siirtyä taas muihin maailmoihin ja takaisin kirjaston kotoisan ilmapiirin pariin. Kaikkea halajamaani en sieltä saanut käsiini, mutta ihan antoisa kirjastoreissu oli. Lähdetään liiikkeelle Juhani Ahon Papin tytär- ja Papin vaimo -teosten yhteisniteestä. Olen lukenut Aholta aiemmin muutakin (esim. Juhan ) ja itse asiassa tämänkin. Pidän hänen tyylistään. Itselläni on kotimaisesta 1800-luvun kirjallisuudesta sellainen kenties epäreilu ennakkoluulo, että se natisee yleisesti kuivuuttaan yhtä pahasti kuin koulussa pakkosyötetty Seitsemän veljestä. Juhani Ahon tuotanto on kuitenkin toista maata. Papin tytär :   ...