Tekstit

Teresan lempikirjoja, osa seitsemän: Harry Potterit

Kuva
Olen esitellyt lempikirjojani käsittelevässä postaussarjassa tähän mennessä monenmoisia kestosuosikkejani aina Tuulen viemää :stä Karin Fossumin Ken sutta pelkää -teokseen, mutta yksi kammottava epäkohta on jäänyt – Harry Pottereista ei ole mainittu halaistua sanaa! Sain taannoin tuoreimman koko sarjan mittaisen lukumaratonini päätökseen, joten nyt on ehkä sopiva hetki korjata tuo ammottava aukko. Edeltävästi olinkin pitänyt massiivisen Potter-tauon – tai oikeastaan tuo breikki ei kyllä kestänyt kuin viitisen vuotta, mutta Pottereiden ja minun tapauksessa sekin on puoli ikuisuutta, uskokaa pois. Jokakesäisten Harry-rupeamien kuluessa oli alkanut tuntua siltä, että kaikki kohdat kirjoista muistaa jo ulkoa sanasta sanaan. Silloin ei lukemisessa ole enää oikein mitään järkeä. Ensin pari sanaa Pottereista yleisesti. Juonipaljastuksia on luvassa. Oho, ovatpas nuo minun kirjani räjähtäneessä kunnossa. No, sitä se ahkera sivujen kääntely teettää. Mutta asiaan. Potterit eivät varmasti edu
Lähetä kommentti
Lue lisää

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa – Väärässä olemisen historia

Kuva
Sain viime jouluna jo perinteiseksi muodostuneen lahjan, tuoreimman kaunokirjallisuuden Finlandia-voittajan: Sirpa Kähkösen 36 uurnaa – Väärässä olemisen historia. Tai no en tiedä, voiko tuota käytäntöä vielä nimittää perinteeksi, kun se on ollut voimassa vasta kahtena jouluna (vuonna 2022 pukinkontista kolahti Iida Rauman Hävitys ), mutta ainakin siitä olisi toivottavaa tulla sellainen. Luen yleensä sen verran paljon kulahtaneita klassikoita, että välillä on hyvä jo ihan yleissivistyksen ja vaihtelun vuoksi liittää lukemistoonsa myös tuoreempia menestyskirjoja, tai miksei vähemmän menestyneitäkin. Finlandia-voittajat ovat varma valinta siinä mielessä, että niistä on ainakin joku tykännyt – tässä tapauksessa siis ainakin Jorma Uotinen, joka valitsi viimevuotisen voittajan. En tosin ymmärrä miksi juuri hän, koska eihän hän ole mikään asiantuntija kirjallisuuden saralla. Joka tapauksessa Sirpa Kähkönen on sinänsä kokenut kirjailija, vaikka olikin minulle uusi tuttavuus. Aiemmin häneltä
Lähetä kommentti
Lue lisää

Stephen King: Myöhemmin

Kuva
Minulle on uskoakseni vaikea ostaa joululahjoja, mutta kaksi vaihtoehtoa toimii aina: kauhuleffat ja Stephen Kingin kirjat. Nämä siitäkin huolimatta, että en ainakaan omasta mielestäni ole kovin helposti säikkyvää sorttia. Silti pelko on mielestäni yksi viihdyttävimmistä tunteista turvallisissa olosuhteissa koettuna, joten yritän kuumeisesti etsiä teosta, joka veisi oikein kunnolla yöunet. Tänä vuonna pukinkontista kolahti aiheen tiimoilta Stephen Kingin tuoreehkoa tuotantoa edustava Myöhemmin (alkup. Later, 2021, suom. Ilkka Rekiaro). Ehdin joulukuun viimeisellä viikolla jo lukaistakin sen välipäivien ratoksi. Ote takakannesta: ” Jamie Conklin on poika joka näkee kuolleita. Pystyy puhumaankin heille. Mutta sitä ei saa kertoa kenellekään, hänen äitinsä on sanonut. Kuolleet eivät näet pysty valehtelemaan. Ja siitä tiedosta moni antaisi paljon. Ei vähiten lähipiiriin kuuluva poliisi, jonka ura on luisumassa hyvää kyytiä alamäkeen. Mutta äitiään Jamie kyllä saa auttaa. Ei kai konkurssin p
Lähetä kommentti
Lue lisää

HP Koskinen, Pauli Kuusiranta: Ulvilan murha – Kadonneen tekijän jäljillä

Kuva
Tämän true crime -kirjan aihe lienee ainakin pääpiirteittäin tuttu jokaiselle suomalaiselle, ellei sitten ole aivan tynnyrinpohjalla elänyt takavuosina. 1.12.2006 Ulvilassa tapahtui nimittäin yksi rikoshistoriamme tunnetuimmista murhamysteereistä: nelilapsisen perheen isä Jukka S. Lahti surmattiin raa’asti kotonaan muiden perheenjäsenten läsnäollessa. Aluksi tutkinnassa etsittiin kuumeisesti ulkopuolista tekijää perheen äidin antaman kuvauksen perusteella, mutta myöhemmin uuden tutkinnanjohtajan Pauli Kuusirannan myötä tapauksen pääepäillyksi nousi itse äiti Anneli Auer. Tämän tutkintalinjan käsittelystä sukeutui melkoinen juupas-eipäs-leikki erinäisissä oikeusasteissa – ensin langettava tuomio Satakunnan käräjäoikeudelta, sitten vapauttava tuomio Vaasan hovioikeudelta ja sen jälkeen päätös alempiin oikeusasteisiin palauttamisesta korkeimmalta oikeudelta. Toisen kierros noudatti edellisen viitoittamaa tietä ja käräjäoikeudelta tuli taas langettava ja hovioikeudelta vapauttava tuomio. P
Lähetä kommentti
Lue lisää

Iida Rauma: Hävitys – Tapauskertomus

Kuva
Turkulaiskirjailija Iida Rauman kolmas romaani Hävitys – Tapauskertomus on Finlandia-voittaja vuosimallia 2022. Eli kohtalaisen tuore tapaus. Luen runsaasti ikäkuluja klassikoita sillä ajatuksella, että jos niistä ovat monet muutkin pitäneet, niin ehkä minäkin saattaisin (no joskus pidän, joskus en), mutta ns. modernit klassikot kuten Finlandia-voittajat ovat itselleni vieraampaa aluetta. Kari Hotakaisen Juoksuhaudantien lukaisin joskus, mutta siihenpä se taitaa jäädäkin. Iida Rauman Hävitys herätti kuitenkin huomioni katsoessani uutisia viime vuonna Finlandia-voittajien julkistamisen jälkeen, eikä siis ainoastaan tuolla finladiavoittajuudellaan, vaan myös puhuttelevalla aihepiirillään. Täten päätin sivistää itseäni vaihteeksi tämmöisellä vähän tuoreemmalla menestysteoksella. Kirjan takakannesta: ”Öisellä juoksulenkillä A näkee joutomaan laidalla tutun hahmon ja tajuaa, ettei mikään lopu, mikään ei ole ohi. Alkaa hengästynyt ja epätoivoinen yritys jahdata ja paeta omaa menneisyyttä lä
Lähetä kommentti
Lue lisää

Stephen King: Billy Summers

Kuva
  Stephen King on yksi suosikkikirjailijoistani, ja tässä blogissa olen esitellyt häneltä aikaisemmin teokset 22.11.63 , Kosketus , Laitos ja Mitä enemmän verta . Noissa teksteissä on tarkempaa analyysiä Kingistä ylipäätään ja suhteestani häneen, joten ei mistään sellaisesta nyt sen enempää – paitsi vähän tuossa myöhemmin. Lähinnä keskityn kuitenkin Billy Summers -teokseen, joka ilmestyi vuonna 2021 eli edustaa varsin uutta Kingiä. Tulen arvostelussani paljastamaan jonkin verran yksityiskohtia juonesta (en loppuratkaisua), joten lukeminen tapahtuu omalla vastuulla, jos kirja ei ole vielä tuttu. Asiaan. ”Hyvä mies pahan asialla. Ahmittava romaani rakkaudesta, kohtalosta ja moraalisesta palkkamurhaajasta, jonka on kostettava vielä viimeisen kerran. Billy Summers on palkkamurhaaja, joka tappaa vain jos kohde on riittävän paha. Edessä on vielä viimeinen, rahakas keikka. Sitä varten Billyn on omaksuttava kirjailijan peiterooli ja asetuttava pikkukaupunkiin odottamaan. Hän päättää o
Lähetä kommentti
Lue lisää