Teresan kirjablogi

Luin tämän kirjan typeristä syistä. En seuraa suunnistusta enkä oikein muutakaan urheilua, joten Minna Kauppi ei ole mitenkään erityisen lähellä sydäntäni. Pidän kuitenkin Apulannasta ja yhtyeen rumpalista Sipe Santapukista, joka tunnetaan myös Minna Kaupin miehenä. Siitä löytyi oiva aasinsilta uunituoreeseen Suunta/Vaistoon (Like Kustannus, 2020, 393 sivua) tutustumiseen – Sipe varmasti varmasti olisi kirjassa merkittävässä roolissa avopuolison ominaisuudessa. Lisäksi kirjailija Ari Väntänen oli minulle entuudestaan tuttu ja hyväksi havaittu elämäkerturi; hänen käsialaansa kun oli myös kuusi vuotta sitten ilmestynyt Apulanta-kirja Kaikki yhdestä pahasta. Olen sitä paitsi muutenkin ainakin periaatteessa elämäkertojen ystävä, vaikka niitä tulee luettua ihan liian harvoin. Eli siis nämä kolme syytä – Sipe, Väntänen ja elämäkerroista pitäminen – ajoivat minut tämän teoksen pariin, eikä mikään aito kiinnostus Minna Kauppiin tai hänen uraansa.   Jälkiviisaana voin kuitenkin todeta, et

Sofi Oksanen oli minulle entuudestaan melko vieras kirjailija. Ainoa aiempi kokemukseni hänestä oli kesken jäänyt yritys lukea Puhdistus jokunen vuosi sitten. En päässyt siihen kirjaan sisään ja hyydyin muistaakseni muutaman kymmenen sivun jälkeen. Tästä ikävästä muistosta huolimatta päätin ennakkoluulottomasti antaa Oksaselle uuden mahdollisuuden, kun satuin kuulemaan naisten välistä rakkautta ja mielenterveysongelmia käsittelevästä Baby Janesta (Silberfeldt Oy, 2005). Tuohan kuulostaa mielenkiintoiselta, minä ajattelin, täytyypä lukea. No, nyt se sitten on tahkottu. Täytyy sanoa, että kyseessä on aika jännä kirja. Se on lopulta aivan erilainen kuin miltä aluksi vaikuttaa. Ensimmäiset luvut on pyhitetty yksityiskohtaisille kuvauksille lesbojen välisestä seksistä. En ihan ymmärtänyt noiden kohtien tarkoitusta, mutta varmaan Oksanen on kuvitellut olevansa räväkkä ja kai hän on sitä ollutkin herran vuonna 2005. Nykyihmistä homoseksi ei kuitenkaan hetkauta suuntaan eikä toiseen, j