Teresan kirjablogi

  Olen lukenut Stephen Kingiä aika paljon, mutta en silti väitä, että hänen tuotantonsa olisi minulla mitenkään perinpohjaisesti hallussa. Ei se oikein helposti voisikaan olla, kun ottaa huomioon hänen hengentuotostensa runsaslukuisuuden. Uudemmat kingit tulee kyllä yleensä luettua suht tuoreeltaan, mutta jostain syystä tämä Satumaa (alkup. Fairy Tale) oli jäänyt välistä, vaikka suomennos ilmestyi jo parisen vuotta sitten. Nyt puute on korjattu. "Arvoituksellinen erakko Howard Bowditch jättää testamentissaan kaiken teinipoika Charlie Readelle. Talon, vajan ja vanhan koiran lisäksi Charlie perii C-kasetin, jolla Howard kertoo täysin uskomattoman tarinan. Sen mukaan vajassa on kaivo, josta pääsee toiseen maailmaan. Vääristyneeseen satumaailmaan, jonka kirotut asukkaat ovat kipeästi avun tarpeessa. Charlien on löydettävä keino, jolla kirous kumotaan. Ennen kuin se vuotaa omaan maailmaamme." (kansilehtisestä) Kirja lähtee liikkeelle todella hitaasti. Kingillä on toki aina oll...

Stephen King on männävuosina ilmeisesti kehittänyt suoranaisen fiksaation luomastaan asperger-henkisestä yksityisetsivästä Holly Gibneystä. Hahmon piti käsittääkseni alun perin olla pelkkä sivuhenkilö Mersumies-trilogiassa, mutta sittemmin hän on esiintynyt keskeisessä roolissa myös Ulkopuolinen-romaanissa ja peräti päähenkilönä Mitä enemmän verta -novellikokoelman nimitarinassa. Vuonna 2023 ilmestynyt kyseisen hahmon mukaan ristitty Holly-kirja pyörii niin ikään nimensä mukaisesti kokonaan hänen ympärillään. Minua tämä aiheen rajaus miellytti jo etukäteen, sillä Holly Gibney on yksi lemppareistani Stephen Kingin henkilögalleriassa. Kingillä on joskus ollut hieman ongelmia naispuolisten hahmojensa asemaan eläytymisessä, sillä he ovat keskeisissäkin rooleissa tupanneet jäämään lopulta ohuenlaisiksi ja ensisijaisesti miestensä perusteella määritellyiksi – esimerkiksi Liseyn tarinan päähenkilön koko elämä tuntui rakentuvan hänen puolisonsa ympärille vielä tämän kuoleman jälkeenkin. Holl...

Minulle on uskoakseni vaikea ostaa joululahjoja, mutta kaksi vaihtoehtoa toimii aina: kauhuleffat ja Stephen Kingin kirjat. Nämä siitäkin huolimatta, että en ainakaan omasta mielestäni ole kovin helposti säikkyvää sorttia. Silti pelko on mielestäni yksi viihdyttävimmistä tunteista turvallisissa olosuhteissa koettuna, joten yritän kuumeisesti etsiä teosta, joka veisi oikein kunnolla yöunet. Tänä vuonna pukinkontista kolahti aiheen tiimoilta Stephen Kingin tuoreehkoa tuotantoa edustava Myöhemmin (alkup. Later, 2021, suom. Ilkka Rekiaro). Ehdin joulukuun viimeisellä viikolla jo lukaistakin sen välipäivien ratoksi. Ote takakannesta: ” Jamie Conklin on poika joka näkee kuolleita. Pystyy puhumaankin heille. Mutta sitä ei saa kertoa kenellekään, hänen äitinsä on sanonut. Kuolleet eivät näet pysty valehtelemaan. Ja siitä tiedosta moni antaisi paljon. Ei vähiten lähipiiriin kuuluva poliisi, jonka ura on luisumassa hyvää kyytiä alamäkeen. Mutta äitiään Jamie kyllä saa auttaa. Ei kai konkurssin p...

  Stephen King on yksi suosikkikirjailijoistani, ja tässä blogissa olen esitellyt häneltä aikaisemmin teokset 22.11.63 , Kosketus , Laitos ja Mitä enemmän verta . Noissa teksteissä on tarkempaa analyysiä Kingistä ylipäätään ja suhteestani häneen, joten ei mistään sellaisesta nyt sen enempää – paitsi vähän tuossa myöhemmin. Lähinnä keskityn kuitenkin Billy Summers -teokseen, joka ilmestyi vuonna 2021 eli edustaa varsin uutta Kingiä. Tulen arvostelussani paljastamaan jonkin verran yksityiskohtia juonesta (en loppuratkaisua), joten lukeminen tapahtuu omalla vastuulla, jos kirja ei ole vielä tuttu. Asiaan. ”Hyvä mies pahan asialla. Ahmittava romaani rakkaudesta, kohtalosta ja moraalisesta palkkamurhaajasta, jonka on kostettava vielä viimeisen kerran. Billy Summers on palkkamurhaaja, joka tappaa vain jos kohde on riittävän paha. Edessä on vielä viimeinen, rahakas keikka. Sitä varten Billyn on omaksuttava kirjailijan peiterooli ja asetuttava pikkukaupunkiin odottamaan. Hän päätt...

Tänä jouluna pukinkontista kolahti Stephen Kingin uusin teos Mitä enemmän verta (alkup. If It Bleeds, 2020). Olin sitä itse asiassa toivonutkin, mutta en ollut tiennyt, että kyseessä on täysimittaisen kirjan sijasta novellikokoelma. Novelligenre ei ole erityisemmin mieleeni, sillä mielestäni kunnon tarinaa draamankaarineen ja juonenkehittelyineen ei oikein voi mahduttaa niin ahtaaseen mittaan. Stephen King on kuitenkin yksi lempikirjailijoistani, joten varmaan tämäkin opus olisi tullut jossakin vaiheessa hankittua tavalla tai toisella. Eli alkujärkytyksestä toivuttuani aloitin kirjaan paneutumisen ihan hyvillä mielin. Ensimmäisen novellin nimi on Herra Harriganin puhelin . Nimi onkin varsin kuvaava, sillä novellissa minäkertoja voittaa pomoltaan Harriganilta saamallaan arvalla 3000 dollaria ja päätyy ostamaan tälle kiitokseksi tuliterän iPhonen. Novelli sijoittuu pääosin vuoteen 2008, joten tuntuu hiukan typerältä, kuinka täpinöissään kaikki hahmot tuntuvat olevan matkapuhelinten ja...

  Stephen King on lempikirjailijoitani. Minulla on ikuisuusprojektina lukea koko hänen tuotantonsa alusta alkaen. Projektin tiimoilta tuli viimeisimpänä vetäistyä Kosketus (1978) tässä vähän aikaa sitten. Myönnettäköön tosin, että en ole edennyt aivan kronologisessa järjestyksessä. Varsin usein teen syrjähyppyjä hänen tuoreemman tuotantonsa pariin. Tämän Laitoksen alkuperäisteos, The Institute, ilmestyi vuonna 2019. Mukavaa vaihtelua yleensä lukemieni homehtuneiden klassikoiden tai muuten vain iänkaikkisen vanhojen opusten rinnalla. Laitoksen juoni on pähkinänkuoressa seuraava: "Luke Ellis on huippuälykäs 12-vuotias, joka valmistautuu yliopisto-opintoihin. Eräänä yönä hänet kidnapataan ja suljetaan salaiseen laitokseen. Kaikki sen asukit ovat lapsia, jotka kykenevät kommunikoimaan tai liikuttamaan esineitä ajatuksen voimalla. Ja laitoksen johtajalla, kolealla rouva Sigsbyllä, on heille tärkeä tehtävä. Niin tärkeä, ettei kukaan pääse laitoksesta elävänä pois." (kopioitu kirj...

Stephen King on yksi luottokirjailijoistani. Jos en tiedä mitä lukea, hän on useimmiten varma valinta. On hän tosin syyllistynyt muutaman umpitylsänkin teoksen kyhäilyyn. Hänen autoaiheiset kirjansa (Buick 8, Christine tappaja-auto) olivat jo ihan aiheensakin vuoksi tuhoon tuomittuja, Tukikohta oli niin hidastempoinen ettei se tuntunut käynnistyvän koskaan ja Musta torni -sarjaan oli ainakin ensimmäisen kirjan perusteella hyvin vaikea päästä sisälle. Muuten en ole törmännyt Kingin tuotannossa suurempiin ohilaukauksiin. Valtaosan ajasta minulla onkin jokin hänen kirjansa kesken tai odottamassa vuoroaan. Sen jälkeen kun opin lainaamaan kirjoja kotikaupunkini kirjaston varastosta (ei se mitenkään vaikeata ollutkaan; ne pitää vain varata etukäteen ja käydä sitten noutamassa ihan ilmaiseksi tietystä hyllystä), minulla on ollut suoranaisena projektina tutustua Kingin vanhempaan tuotantoon. Noudatan julkaisujärjestystä silloin kun voin, mutta ei se ole niin justiinsa. Tätä kosketusta olin kyt...

  Lukaistuani pari viikkoa sitten Tuulen viemään ties kuinka monennen kerran, mieleni halaji toisenkin sellaisen kirjan pariin, jonka maailmaan voisi uppoutua oikein kunnolla. Graham Greenen Jutun loppu ei oikein toiminut siinä suhteessa, vaikka ihan kepo tekele sinänsä olikin – se tuntui enemmän vain kevyeltä välipalalta. Yritin jatkaa myös ikuisuusprojektiksi muodostunutta Monte-Criston kreiviä, mutta se ei taaskaan oikein ottanut tuulta purjeisiinsa. Samalla mieleni pohjalla alkoi nakuttaa Kingin massiivinen 22.11.63, niin kuin rakkaat kirjat aina tasaisin väliajoin nakuttavat. Enkä viitsinyt kauan taistella tätä mielihalua vastaan, koska siihen ei ollut mitään syytä. Olen lukenut kyseisen opuksen aikaisemmin muistaakseni kolme kertaa, mutta edellisestä lukemisesta on päässyt vierähtämään jo jokunen vuosi, joten nyt oli sopiva aika verestää muistoja.   Stephen King on jo yli kymmenen vuoden ajan ollut lempikirjailijoitani. Pidän erityisesti hänen värikkäästä...