Teresan kirjablogi

  En yleensäkään nimitä blogiini kirjoittamiani tekstejä arvosteluiksi vaan ennemmin esittelyiksi. ”Arvostelu” tuntuisi turhan suureelliselta termiltä, sillä enemmän nämä ovat vain sellaista lukemisesta kimmonneiden ajatusten pallottelua kuin mitään systemaattista kritiikkiä. Hiljattain luin aivan erityisen hankalasti arvosteltavissa olevan kirjan. Kuinka sitä voisi kritisoida toisen, lihaa ja verta olleen ihmisen päiväkirjaa? Kuinka analysoida juonellisia yksityiskohtia teoksesta, jonka juoni oli joillekin elettyä elämää, karua todellisuutta? Itse en ainakaan voi. Tutustuin Anne Frankin päiväkirjaan muistaakseni ensimmäistä kertaa joskus teini-ikäisenä, mutta kovin tarkkoja muistikuvia lukukokemuksesta ei ollut jäänyt muutamia yksittäisiä kohtia lukuun ottamatta. Perusasetelman toki muistin: kyseessä on teini-ikäisen, perheensä kanssa toisen maailmansodan aikaista antisemitismiä maan alle paenneen juutalaistytön päiväkirja. Anne on koostanut päiväkirjansa kirjemuotoon – tekstit on...

  Olen lukenut Stephen Kingiä aika paljon, mutta en silti väitä, että hänen tuotantonsa olisi minulla mitenkään perinpohjaisesti hallussa. Ei se oikein helposti voisikaan olla, kun ottaa huomioon hänen hengentuotostensa runsaslukuisuuden. Uudemmat kingit tulee kyllä yleensä luettua suht tuoreeltaan, mutta jostain syystä tämä Satumaa (alkup. Fairy Tale) oli jäänyt välistä, vaikka suomennos ilmestyi jo parisen vuotta sitten. Nyt puute on korjattu. "Arvoituksellinen erakko Howard Bowditch jättää testamentissaan kaiken teinipoika Charlie Readelle. Talon, vajan ja vanhan koiran lisäksi Charlie perii C-kasetin, jolla Howard kertoo täysin uskomattoman tarinan. Sen mukaan vajassa on kaivo, josta pääsee toiseen maailmaan. Vääristyneeseen satumaailmaan, jonka kirotut asukkaat ovat kipeästi avun tarpeessa. Charlien on löydettävä keino, jolla kirous kumotaan. Ennen kuin se vuotaa omaan maailmaamme." (kansilehtisestä) Kirja lähtee liikkeelle todella hitaasti. Kingillä on toki aina oll...