Teresan kirjablogi

Oikeastaan koko tämä vuosi on ollut lukemisen suhteen matalalentoa. Muutamia kirjoja olen kyllä lukenut, mutta ne ovat olleet suurimmaksi osaksi englanninkielisiä ja lisäksi sellaisia, jotka ovat olleet minulle jo ennestäänkin läpikotaisin tuttuja ja joita pystyy siksi nykyään lukemaan ihan aivot narikassakin. En ole lukenut äidinkielelläni, enkä ajatuksella. Huomaan, ettei tällainen tauko tee minulle hyvää. Kirjoittaminen ei ensinnäkään suju enää niin kuin ennen, mutta ei siinä vielä kaikki – itse ajatteleminenkin on muuttunut jotenkin työlääksi. Ajatuksia ei ylipäätään muodostu samaan tahtiin kuin yleensä ja nekin joita muodostuu, ovat sekasotkuna päässäni kauheassa epäjärjestyksessä, aivan kuin aivot olisivat menneet jonkinlaiseen oikosulkuun. Silloin kun ei huvita lukea, niin voihan sitä katsoa sarjoja ja elokuvia, kuunnella musiikkia tai vaikkapa pelata jotakin konsolilla, ettei aika käy sentään liian pitkäksi. Mikään noista muista harjoittamistani tekemisistä ei kuitenkaan anna a...

Olin lukenut tämän kirjan aiemminkin. Tutustuin siihen jokunen vuosi sitten kysyttyäni eräältä keskustelufoorumilta lukuvinkkejä yksipuolista rakkautta käsittelevistä teoksista. Sadoksi sain Opperan kummituksen, Tarpeettoman ihmisen päiväkirjan ja Nuoren Wertherin kärsimykset. Tämän kolmen kombon pariin on sittemmin tullut palattua aina sopivissa elämäntilanteissa, tähän mennessä kuitenkin vain pari kertaa. Johann Wolfgang von Goethe (1749–1832) oli saksalainen poliitikko, tutkija, taidemaalari ja käsittääkseni yksi maansa kuuluisimmista kirjailijoista. Tämä hänen esikoisteoksensa lienee vielä nykyäänkin kaikille tuttu, jos ei muuten niin aikoinaan itsemurha-aallon nuorten miesten parissa synnyttäneenä ilmiönä. Kirjan juoni ei sinänsä ole kovin merkillepantava – tunteellinen nuori Werther ihastuu päätäpahkaa hyveelliseen Lotteen, joka valitettavasti on kihloissa toisen miehen kanssa. Kyseessä on siis ihan perinteinen kolmiodraama, joskin lähinnä ajatuksen tasolle jäävä sellainen, sil...

  Stephen King on lempikirjailijoitani. Minulla on ikuisuusprojektina lukea koko hänen tuotantonsa alusta alkaen. Projektin tiimoilta tuli viimeisimpänä vetäistyä Kosketus (1978) tässä vähän aikaa sitten. Myönnettäköön tosin, että en ole edennyt aivan kronologisessa järjestyksessä. Varsin usein teen syrjähyppyjä hänen tuoreemman tuotantonsa pariin. Tämän Laitoksen alkuperäisteos, The Institute, ilmestyi vuonna 2019. Mukavaa vaihtelua yleensä lukemieni homehtuneiden klassikoiden tai muuten vain iänkaikkisen vanhojen opusten rinnalla. Laitoksen juoni on pähkinänkuoressa seuraava: "Luke Ellis on huippuälykäs 12-vuotias, joka valmistautuu yliopisto-opintoihin. Eräänä yönä hänet kidnapataan ja suljetaan salaiseen laitokseen. Kaikki sen asukit ovat lapsia, jotka kykenevät kommunikoimaan tai liikuttamaan esineitä ajatuksen voimalla. Ja laitoksen johtajalla, kolealla rouva Sigsbyllä, on heille tärkeä tehtävä. Niin tärkeä, ettei kukaan pääse laitoksesta elävänä pois." (kopioitu kirj...