Teresan kirjablogi

Tuli käytyä hiljattain kirjastossa – pitkästä aikaa. Sitä edeltävästi minulla oli kulunut yli vuoden päivät omasta hyllystäni löytyvän A Song of Ice and Fire -kirjasarjan uusintaluvun kanssa. Niin pitkään siinä tosiaan meni, mutta ei siksi ettei lukeminen olisi maistunut, vaan lähinnä muiden kiireiden ja hitaan englanninlukunopeuteni takia. Nyt oli joka tapauksessa aika siirtyä taas muihin maailmoihin ja takaisin kirjaston kotoisan ilmapiirin pariin. Kaikkea halajamaani en sieltä saanut käsiini, mutta ihan antoisa kirjastoreissu oli. Lähdetään liiikkeelle Juhani Ahon Papin tytär- ja Papin vaimo -teosten yhteisniteestä. Olen lukenut Aholta aiemmin muutakin (esim. Juhan ) ja itse asiassa tämänkin. Pidän hänen tyylistään. Itselläni on kotimaisesta 1800-luvun kirjallisuudesta sellainen kenties epäreilu ennakkoluulo, että se natisee yleisesti kuivuuttaan yhtä pahasti kuin koulussa pakkosyötetty Seitsemän veljestä. Juhani Ahon tuotanto on kuitenkin toista maata. Papin tytär :   ...

Oikeastaan koko tämä vuosi on ollut lukemisen suhteen matalalentoa. Muutamia kirjoja olen kyllä lukenut, mutta ne ovat olleet suurimmaksi osaksi englanninkielisiä ja lisäksi sellaisia, jotka ovat olleet minulle jo ennestäänkin läpikotaisin tuttuja ja joita pystyy siksi nykyään lukemaan ihan aivot narikassakin. En ole lukenut äidinkielelläni, enkä ajatuksella. Huomaan, ettei tällainen tauko tee minulle hyvää. Kirjoittaminen ei ensinnäkään suju enää niin kuin ennen, mutta ei siinä vielä kaikki – itse ajatteleminenkin on muuttunut jotenkin työlääksi. Ajatuksia ei ylipäätään muodostu samaan tahtiin kuin yleensä ja nekin joita muodostuu, ovat sekasotkuna päässäni kauheassa epäjärjestyksessä, aivan kuin aivot olisivat menneet jonkinlaiseen oikosulkuun. Silloin kun ei huvita lukea, niin voihan sitä katsoa sarjoja ja elokuvia, kuunnella musiikkia tai vaikkapa pelata jotakin konsolilla, ettei aika käy sentään liian pitkäksi. Mikään noista muista harjoittamistani tekemisistä ei kuitenkaan anna a...