Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet
Ennen tämän kirjan lukemista minulla ei ollut juurikaan kokemuksia Leena Lehtolaisesta tai hänen luomastaan Maria Kallio -dekkaripersoonasta. Muistelisin hämärästi nähneeni joskus väläyksiä MTV3:n Rikospoliisi Maria Kallio -sarjasta ja vielä hämärämmin lukaisseeni jonkin Lehtolaisen romaanin ensimmäisen vuokranantajani kirjahyllystä. Hatarien muistikuvieni mukaan tuo romsu oli jotenkin kömpelösti kirjoitettu, mutta en ole asiasta kuitenkaan varma – enkä itse asiassa siitäkään, olenko oikeasti moista kirjaa koskaan lukenutkaan. Niinpä päädyin nyt antamaan Lehtolaiselle uuden tai ”uuden” mahdollisuuden ihan näin yleissivistävyyden nimissä. Eniten lukemani dekkaristit ovat perinteisesti tupanneet olemaan ulkomaalaisia (ruotsalaisia, norjalaisia, brittejä tai yhdysvaltalaisia): Henning Mankell, Karin Fossum, Unni Lindell, Agatha Christie, Karin Slaughter, Chelsea Cain… Suomalaiset genren edustajat, kuten Leena Lehtolainen, Ilkka Remes, Eppu Nuotio ja Reijo Mäki, taas ovat minulle vieraa