Teresan kirjablogi

Alkoi tuossa taannoin tehdä mieli palata jälleen Brontë -kirjallisuuden pariin. Viimeisimmät kokemukseni sillä saralla ovat olleet Emily Brontën Humisevan harjun  ties kuinka mones uusintaluku puolisentoista vuotta sitten ja Anne Brontën Agnes, Kotiopettajattaren ensilukeminen melkein kolme vuotta sitten. Eli eihän noita sisaruksia mitenkään yhtenään tule luettua, mutta aina silloin tällöin mieli alkaa kuitenkin halajaa 1800-luvun brittiympäristöön joko näiden Brontëjen tai vaihtoehtoisesti Jane Austenin muodossa. Emily Brontë on oma suosikkini tuon ajan kirjailijoista – niistä harvalukuisista tuntemistani siis – sillä hänen suorasukainen ja runsaasti suuria tunnekuohuja sisältävä kerrontansa erosi mielestäni edukseen sisarten ja varsinkin Jane Austenin hillitymmästä ilmaisusta. Emilyltä ei vain valitettavasti ehtinyt ennen hänen turhan varhaista poismenoaan ilmestyä muita romaaneja kuin tuo mainittu Humiseva harju, joten Brontën-nälkää on tyydytettävä enimmäkseen muilla kyseisen sisa

Kohtalon miekka on toinen osa puolalaisen Andrzej Sapkowskin maailmankuulusta Noituri-kirjasarjasta. Netflix-sarjakin noista on tehty, mutta itse sain kipinän kirjan lukemiselle päätettyäni vihdoin minulle ikuisuusprojektiksi muodostuneen, mutta maanmainion Witcher 3 -videopelin, joka perustuu löyhästi näihin Sapkowskin hengentuotoksiin. Kirjasarjan avausosan lukaisin itse asiassa jo pelirupeaman alkutaipaleella pari vuotta sitten, mutta silloin Noitureiden lukeminen ei oikein ottanut tuulta purjeisiinsa – liekö ajankohta ollut vain väärä, sillä minulla oli muistaakseni tuolloin lukujumin tynkää muutenkin. Tuo hiljattain päättämäni videopeli jätti kuitenkin palavan halun puuhailla vielä jotakin Witcherin maailmaan liittyvää, mutta mammuttimaisen pelin uudelleen aloittaminen näin pian ei oikein napostelisi. Siksipä ajattelin antaa alkuperäisteoksille vielä uuden mahkun, vaikkei ensimmäinen osa silloin aikoinaan kovin suurta vaikutusta tehnytkään. Tämän kakkososan tavoin se tosin olikin