Teresan kirjablogi

Alkuteos: The End of the Affair Ilm. vuosi: 1951 Suomentaja: Tauno Tainio Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi Löysin tämän kaapistani sieltä samaiselta hylättyjen kirjojen hautausmaalta, mistä viimeksi lukemani Enni Mustosen Lapsenpiikakin oli peräisin. En suin surminkaan muista, mistä Jutun loppu on minulle alun perin siunaantunut, mutta todennäköisesti olen saanut sen ilmaiseksi jostakin. Tapoihini ei nimittäin kuulu ostella umpimähkään takakansitekstittömiä opuksia, joista en ole koskaan kuullutkaan.   Tilanne oli kuitenkin nyt toinen. Enää Jutun loppu ei ollut minulle tuikituntematon tarina, sillä satuin katsomaan siihen pohjautuvan elokuvan tässä pari kuukautta sitten historian pahimman Ralp Fiennes -manian kourissa. Leffa teki minuun jonkinmoisen vaikutuksen – eikä pelkästään Fiennesin takia, vaan tapahtumien melodramaattisuus vetosi minuun muutenkin. Senpä takia Graham Greenen teos oli itsestäänselvä valinta seuraavaksi luettavaksi, kun tajusin sen omis...

Tämä on yksi niistä lukuisista kirjoista, jotka ovat tarttuneet käteeni jostakin alelaarista ihan hetken mielijohteesta ja päätyneet sitten virumaan kaapissani hylättyinä vuosikausia. Joskus aikoinaan kyllä lukaisin tästäkin teoksesta ensimmäiset parikymmentä sivua, mutta teksti ei siltä istumalta vienyt mukaansa. Niinpä Lapsenpiika joutui kaappiini ”hylättyjen kirjojen hautausmaalle” keskelle noita muita unohdettuja opuksia, joita ei vielä koskaan ole tullut luettua, mutta olisi kyllä vakaa tarkoitus joskus lukea. Aina vain jokin muu, yleensä kirjastolaina, menee edelle lukujonossani mukamas kiireellisempänä. Perustelen tätä itselleni sillä, että noihin omista taloudestani löytyviin kirjoihin voin kuitenkin tarttua milloin tahansa, kunhan otollinen hetki ilmaantuu.   No, nyt ilmaantui se otollinen hetki tämän kirjan suhteen. Viime aikoina on tullut luettua lähinnä jykeviä tiiliskiviromaaneja, kuten Leo Tolstoin Ylösnousemus , George Martinin Fire and Blood ja Väinö Linnan T...