Taru Mäkinen: Jade ja kummitus, Katri Manninen: Miia & Saku
Eräänlaisena jatkona lapsuuden suosikkiani Enid Blytonia käsitelleeseen postaukseen, esittelen seuraavaksi kaksi muuta takavuosien lemppariani, jotka tuli uusintaluettua tässä vähän aikaa sitten: Taru Mäkisen Jade ja kummitus ja Katri Mannisen Miia & Saku . Taru Mäkistä tuli ahmittua lapsena ja noita Salkkari-kirjoja joskus teini- tai varhaisteini-ikäisenä. Jade ja kummitus : Niin Jade-kirjat kuin muukin Taru Mäkisen (oik. Tarmo ja Taru Väyrynen) tuotanto edustaa itselleni pidemmälle jalostettua versiota Enid Blytonin kirjoista. Melko simppeliä kamaahan nämäkin ovat juonien ja kielen suhteen, mutta hahmoissa ja maailmankuvassa esiintyy enemmän harmaan eri sävyjä. Paatuneista rikoksentekijöistäkin saattaa tulla ilmi inhimillisiä puolia. Etenkin näin suomalaisen näkökulmasta kotoisiin ympyröihin sijoittuvat Mäkisen kirjat ovat myös paljon samastuttavamman ja realistisemman oloisia kuin Blytonin hengentuotokset. Viisikoissa sun muissa itse rikostapauksiinkin liittyy usein miljoona