Teresan kirjablogi

George Martinin A Song of Ice and Fire -kirjoja käsittelevä postaussarjani jatkukoon. Edellisen, A Storm of Swordsia käsitelleen arvostelun jälkeen on aika siirtyä sarjan neljännen osan pariin. Teksti spoilaa jonkin verran niin tätä kuin aiempiakin kirjoja. A Feast for Crows (suomeksi Korppien kestit) on aina ollut minulle hankala pala purtavaksi. Niin oli käsittääkseni myös kirjailija Martinille – joskaan ei läheskään niin hankala kuin tällä hetkellä työn alla oleva kuudes kirja, jota hän on väkertänyt jo 14 vuotta eikä loppua ole vieläkään näkyvissä. Väänsi hän kuitenkin tuota A Feast for Crowsiakin viiden vuoden ajan eli huomattavasti pidempään kuin sarjan aiempia vain vuoden välein toisistaan ilmestyneitä osia. Itselläni Korppien kesti taas jäi jo ensimmäisellä lukukerralla moneksi viikoksi tauolle, kun en vain jaksanut painaa eteenpäin, vaikka olin tuohon aikaan saagasta vieläkin innostuneempi kuin nykyään. Martinin ongelmat kumpusivat ensinnäkin hänen alun perin suunnittelema...

Toissa kesänä aloittamani A Song of Ice and Fire (suom. Tulen ja jään laulu) -lukumaratoni on edennyt muiden kiireiden takia hitaasti, mutta kuitenkin melko varmasti. Tässä aluksi linkit A Game of Thrones -avausosan ja A Clash of Kings -jatko-osan arvioihin. Niin ja tässä on vielä joitakin yleisiä huomioita kyseisestä George R. R. Martinin kynäilemästä fantasiasaagasta. Noista teksteistä löytynevät kaikki tarvittavat esitiedot, eli niitä ei ole mielekästä lähteä enää toistamaan. Siirtykäämme siis pidemmittä puheitta ruotimaan sarjan kolmatta osaa eli A Storm of Swordsia (suom. Miekkamyrsky). Pientä spoileria lienee väistämättä luvassa, mutta yritän parhaani mukaan hillitä itseäni. Nimestään huolimatta A Storm of Swordsissa ei oikeastaan ole sen enempää miekkojen kalistelua kuin sarjan muissakaan osissa, joskin pari suurehkoa kahakkaa siinä kyllä esiintyy. Enimmäkseen taistelu Westerosin valtakunnan rautavaltaistuimesta jatkuu kuitenkin erinäisten kulissien takaisten juonittelujen,...

Minulla on perinteisesti ollut tapana lukea aina kesäisin jokin itselleni erityisen rakas ja suhteellisen laaja kirjasarja, johon pystyy uppoutumaan oikein kunnolla. Mikäpä nimittäin voisikaan olla mukavampaa lomatekemistä. Yleensä olen valinnut tuohon tarkoitukseen Potterit, mutta nyttemmin George R. R. Martinin A Song of Ice and Fire -kirjasarja on vakiinnuttanut paikkansa toisena oivallisena kesälukemisena, vaikkei se todellakaan mitenkään kesäinen saaga ole – itse asiassa siinä talvi on alati tulossa, kuten kaikki aiheeseen perehtyneet varmaan tietävät. Joka tapauksessa aloitin taas viime kesänä ASOIAF-maratonin ja sen tiimoilta kirjoittelen nyt tännekin hieman jälkijunassa kirjakohtaisia arvioita kyseisistä teoksista. Viimeksi oli siis käsittelyssä avausosa A Game of Thrones , tällä kertaa toinen osa A Clash of Kings. Juonipaljastuksia voipi vähän olla. Toisessa osassa kirjasarjan juoni laajenee, taistelu valtaistuimesta kiihtyy ja aiemmin lähinnä Starkin ja Lannisterin mahtisukuj...

Yksi elämäni suurimmista tragedioista on, että löysin George Martinin kuvitteelliseen Westerosin valtakuntaan sijoittuvan A Song of Ice And Fire -fantasiasarjan turhan myöhään. Olin nimittäin ehtinyt kuulla saagasta paljon positiivista ja harkinnut sen lukemista melkein vuosikymmenen ajan, kun viimein kesällä 2014 sain aikaiseksi lukea tähän mennessä ilmestyneet kirjat. Toisaalta voisi ajatella, että aikailuni koitui kuitenkin lopulta siunaukseksi, sillä sen takia en ole joutunut odottamaan seuraavaa, The Winds of Winter -nimellä kulkevaa kuudetta osaa ihan niin kauan kuin muut lukijat. Martin on nimittäin tuhertanut tulevan kirjan parissa jo peräti vuodesta 2011, eikä valmistumisajankohdasta ole vieläkään mitään tietoa. Toisaalta kyllä noita tähän asti ilmestyneitä teoksiakin jaksaa lukea yhä uudestaan, uudestaan, uudestaan ja uudestaan, vaikka tarina onkin vielä toistaiseksi keskeneräinen. Olen jo aiemmin kirjoitellut tänne joitakin yleisiä mietteitäni ASOIAF-sarjasta , mutta seuraav...