Teresan kirjablogi

Olen esitellyt lempikirjojani käsittelevässä postaussarjassa tähän mennessä monenmoisia kestosuosikkejani aina Tuulen viemää :stä Karin Fossumin Ken sutta pelkää -teokseen, mutta yksi kammottava epäkohta on jäänyt – Harry Pottereista ei ole mainittu halaistua sanaa! Sain taannoin tuoreimman koko sarjan mittaisen lukumaratonini päätökseen, joten nyt on ehkä sopiva hetki korjata tuo ammottava aukko. Edeltävästi olinkin pitänyt massiivisen Potter-tauon – tai oikeastaan tuo breikki ei kyllä kestänyt kuin viitisen vuotta, mutta Pottereiden ja minun tapauksessa sekin on puoli ikuisuutta, uskokaa pois. Jokakesäisten Harry-rupeamien kuluessa oli alkanut tuntua siltä, että kaikki kohdat kirjoista muistaa jo ulkoa sanasta sanaan. Silloin ei lukemisessa ole enää oikein mitään järkeä. Ensin pari sanaa Pottereista yleisesti. Juonipaljastuksia on luvassa. Oho, ovatpas nuo minun kirjani räjähtäneessä kunnossa. No, sitä se ahkera sivujen kääntely teettää. Mutta asiaan. Potterit eivät varmasti edu...

Havahduin tässä huomaamaan, että taidan olla aika tylsä tyyppi. Olen tähän mennessä esitellyt lempikirjat-bloggaussarjassani Margaret Mitchellin Tuulen viemään , Emily Brontën Humisevan harjun , Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan , George Martinin A Song of Ice and Fire -sarjan ja Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian. Kaikki edellä mainitut, paitsi ehkä se ASOIAF, ovat puhkikuluneita klassikoita. Sentään ihan kaikki lempikirjani eivät kuitenkaan ole sellaisia. Seuraavaksi vuorossa olkoon siis Karin Fossumin dekkari Ken sutta pelkää (…älköön liikkuko metsässä). Aivan aluksi haluan mainita, että olisin kyllä voinut valita Fossumilta melkein minkä tahansa muunkin teoksen tämän blogitekstin aiheeksi, koska hänen tuotantonsa on vahvaa suorittamista kautta linjan. Ehkä ihan uusimmat ovat hieman tasapaksumpaa matskua kuin vanhemmat – tai sitten olen itse vain kyllästymässä – mutta varsinaisia ohilaukauksia hänen bibliografiastaan ei löydä sitten millään. Meillä pohjoismaissa va...

Kaikki lienevät jossain vaiheessa elämäänsä kuulleet George R. R. Martinin A Song of Ice and Fire (ASOIAF) -kirjoista tai ainakin niiden pohjalta tehdystä huippusuositusta HBO:n tv-sarjasta Game of Thrones. Tynnyrissä eläneille kuitenkin tiedoksi, että kyseessä on kuvitteelliseen Westerosin kuningaskuntaan sijoittuva fantasiasarja, joka kuvaa aatelissukujen kamppailua kruunusta keskiaikaa muistuttavassa ympäristössä. Juonta on aivan turha yrittää referoida yhteen blogitekstiin eikä kyllä kannatakaan, koska se toimii kaikkine yllättävine käänteineen ja cliffhangereineen parhaiten, jos siitä ei tiedä liikoja etukäteen.   En myöskään lähde irrottamaan saagasta mitään yksittäistä teosta lempikirjojeni joukkoon, koska ajattelen noita kirjoja ennen kaikkea kokonaisuutena – tosin valitettavasti toistaiseksi keskeneräisenä sellaisena. Viisi teosta on tähän mennessä ilmestynyt, ja kaksi olisi näillä näkymin vielä tulossa. Viimeinen osa on ollut Martinilla työn alla nyt noi...