Teresan lempikirjoja, osa seitsemän: Harry Potterit
Olen esitellyt lempikirjojani käsittelevässä postaussarjassa tähän mennessä monenmoisia kestosuosikkejani aina Tuulen viemää :stä Karin Fossumin Ken sutta pelkää -teokseen, mutta yksi kammottava epäkohta on jäänyt – Harry Pottereista ei ole mainittu halaistua sanaa! Sain taannoin tuoreimman koko sarjan mittaisen lukumaratonini päätökseen, joten nyt on ehkä sopiva hetki korjata tuo ammottava aukko. Edeltävästi olinkin pitänyt massiivisen Potter-tauon – tai oikeastaan tuo breikki ei kyllä kestänyt kuin viitisen vuotta, mutta Pottereiden ja minun tapauksessa sekin on puoli ikuisuutta, uskokaa pois. Jokakesäisten Harry-rupeamien kuluessa oli alkanut tuntua siltä, että kaikki kohdat kirjoista muistaa jo ulkoa sanasta sanaan. Silloin ei lukemisessa ole enää oikein mitään järkeä. Ensin pari sanaa Pottereista yleisesti. Juonipaljastuksia on luvassa. Oho, ovatpas nuo minun kirjani räjähtäneessä kunnossa. No, sitä se ahkera sivujen kääntely teettää. Mutta asiaan. Potterit eivät varmasti edu