Teresan kirjablogi

Viime kirjastoreissullani koin melkoisen yllätyksen – ja onneksi vieläpä mieluisan sellaisen. Olin nimittäin luullut lukeneeni norjalaisdekkaristi Karin Fossumin koko suomennetun tuotannon jo ajat sitten, ja kaiketi olinkin, mutta ilmeisesti hänen vanhempia teoksiaan on hiljattain alettu kääntää oikein urakalla. Ainakin kirjaston hyllyssä tökötti nyt useampiakin itselleni täysin ennen lukemattomia tekeleitä häneltä. Valitsin nimen ja takakansitekstin perusteella niistä ensimmäisenä luettavaksi Kuiskaajan, joka on viime vuonna julkaistu suomeksi, vaikka norjalainen alkuperäisteos ilmestyi jo vuonna 2016. Takakannesta: ” Ragna on yksin elävä keski-ikäinen nainen, näkymätön ihminen. Hän on menettänyt äänensä epäonnnistuneessa operaatiossa ja puhuu kuiskaamalla. Ragnan elämässä on kuitenkin päällisin puolin kaikki hyvin: hänellä on vakituinen työ ja velaton talo. Aikuinen poikakin on, mutta äiti ja poika eivät ole vuosikausiin pitäneet yhteyttä kuin harvoin. Ragnan elämä järkkyy, kun hän...

Tuli käytyä hiljattain kirjastossa – pitkästä aikaa. Sitä edeltävästi minulla oli kulunut yli vuoden päivät omasta hyllystäni löytyvän A Song of Ice and Fire -kirjasarjan uusintaluvun kanssa. Niin pitkään siinä tosiaan meni, mutta ei siksi ettei lukeminen olisi maistunut, vaan lähinnä muiden kiireiden ja hitaan englanninlukunopeuteni takia. Nyt oli joka tapauksessa aika siirtyä taas muihin maailmoihin ja takaisin kirjaston kotoisan ilmapiirin pariin. Kaikkea halajamaani en sieltä saanut käsiini, mutta ihan antoisa kirjastoreissu oli. Lähdetään liiikkeelle Juhani Ahon Papin tytär- ja Papin vaimo -teosten yhteisniteestä. Olen lukenut Aholta aiemmin muutakin (esim. Juhan ) ja itse asiassa tämänkin. Pidän hänen tyylistään. Itselläni on kotimaisesta 1800-luvun kirjallisuudesta sellainen kenties epäreilu ennakkoluulo, että se natisee yleisesti kuivuuttaan yhtä pahasti kuin koulussa pakkosyötetty Seitsemän veljestä. Juhani Ahon tuotanto on kuitenkin toista maata. Papin tytär :   ...