Enni Mustonen: Lapsenpiika
Tämä on yksi niistä lukuisista kirjoista, jotka ovat tarttuneet käteeni jostakin alelaarista ihan hetken mielijohteesta ja päätyneet sitten virumaan kaapissani hylättyinä vuosikausia. Joskus aikoinaan kyllä lukaisin tästäkin teoksesta ensimmäiset parikymmentä sivua, mutta teksti ei siltä istumalta vienyt mukaansa. Niinpä Lapsenpiika joutui kaappiini ”hylättyjen kirjojen hautausmaalle” keskelle noita muita unohdettuja opuksia, joita ei vielä koskaan ole tullut luettua, mutta olisi kyllä vakaa tarkoitus joskus lukea. Aina vain jokin muu, yleensä kirjastolaina, menee edelle lukujonossani mukamas kiireellisempänä. Perustelen tätä itselleni sillä, että noihin omista taloudestani löytyviin kirjoihin voin kuitenkin tarttua milloin tahansa, kunhan otollinen hetki ilmaantuu. No, nyt ilmaantui se otollinen hetki tämän kirjan suhteen. Viime aikoina on tullut luettua lähinnä jykeviä tiiliskiviromaaneja, kuten Leo Tolstoin Ylösnousemus , George Martinin Fire and Blood ja Väinö Linnan T...