Eppu Nuotio: Niin kuin vierasta maata

Minulla on jo pitkään ollut suunnitelmissa tutustua johonkin Eppu Nuotion aikuistendekkariin. Olen aiemmin lukenut häneltä erään nuortendekkarin, aikuisille suunnatun romanttisen kirjan ja aikuisille suunnatun yleisen ihmissuhdekirjan, mutta ymmärtääkseni jännityskirjat ovat hänen varsinainen genrensä. Niitäkin olisi kiva lukea, sillä pidän hänen tyylistään noiden aikaisempienkin kokemusten perusteella. Viime kirjastoreissulla löysin itseni taas tuumailemasta N-kirjaimella alkavien kirjailijoiden teosten hyllyn äärellä, mutta jostakin syystä valitsin hetken mielijohteesta kirjan nimeltä Niin kuin vierasta maata, joka ei ole dekkaria nähnytkään.

”Rakkaus syttyy poliisiasemalla. Henrietta Laxvik on puolustanut teinityttöjä keski-ikäisen miehen tungettelevalta käytökseltä ja joutunut turvautumaan voimankäyttöön. Paikalle kutsutaan poliisi.
Kuulustellessaan Henriettaa poliisi Markus Reetama tajuaa, että jotakin mystistä tapahtuu. Hän ei missään nimessä voi sekoittaa työasioita ja omia tunteitaan.
Sattumalta Henrietta ja Markus törmäävät toisiinsa uudestaan. Alkaa kutkuttava rakkaustarina, jota molemmat osapuolet vastustavat – turhaan.”

Eli romantiikkaa taas. Tämäkin genre parhaimmillaan kyllä toimii, mutta nyt oli kyllä harvinaisen kökkö romanssi kyseessä. Kuten siinä aiemmassa Nuotiolta lukemassani rakkauskirjassa, tässäkin tapahtui salamarakastuminen, jollaisiin en oikeastaan edes usko. Sen sijaan että Markus ja Henrietta olisivat tutustuttuaan löytäneet väliltään jonkinlaisen yhteyden ja yhteensopivuutta, he vain jostakin mystisestä syystä ihastuivat toisiinsa heti ensikohtaamisen aikana. Eikä myöhemminkään ilmennyt, mikä heissä toisiaan veti puoleensa, vaan kaksikon väliset dialogit olivat enimmäkseen aivan yhdentekevää huttua.

Enimmäkseen kirja tihkui siirappia, mutta kyllä siinä muutamia konfliktitilanteitakin sukeutui. Ne vain tuntuivat mielestäni todella väkinäisiltä ja huonosti perustelluilta. Ensinnäkin Markus pahastui siitä, että Henrietta ei ollut jakanut erästä arkaluontoista privaattiasiaansa ennen heidän ensimmäistä yhteistä yötään. Monen kuukauden seurustelun jälkeen moinen reaktio olisikin ollut järkeenkäyvä, mutta miten ihmeessä voisi vaatia toista kertomaan salaisuutensa heti kättelyssä henkilölle, jota hädin tuskin tuntee vielä. Lisäksi pariskunnan välille yritettiin väkisin kirjoittaa jotakin luokkaepäsuhtaa, jollaisia Suomessa ei käsittääkseni oikeasti enää esiinny.

Sekä Markus että Henrietta jäivät itsessäänkin aika pinnalliksi hahmoiksi, samoin kuin statistihahmot eli lähinnä heidän perheenjäsenensä. Jotain pientä yrityksen tynkää noissa perhesuhteiden kuvaksissa kyllä oli ja selvästi niitä koetettiin hieman syventääkin, mutta se jäi nyt tässä mitassa aivan puolitiehen. Sääli, koska aiemmin Nuotio on minusta pärjännyt suvereenisti sekä luonnekuvien että ihmissuhdekuvausten rakentamisessa.

Kaiken kaikkiaan kyseessä oli tällainen lyhyt välipalakirja, jonka vetäisi kyllä vaivattomasti parissa illassa mutta ei siitä sitten jäänyt mitään mieleenkään.