Tekstit

Teresan lempikirjoja, osa kahdeksan: Twilightit

Kuva
  Voipi olla, että menetän nyt kaiken uskottavuuteni (vaikkei sitä kyllä varmaan koskaan ollutkaan), mutta ajattelin toden totta esitellä lempikirjapostaussarjani kahdeksannessa osassa tuon otsikossa mainitun Stephenie Meyerin kynäilemän teinivampyyrisaagaan. En toki silti ole nostamassa noita kirjoja minnekään maailmankirjallisuuden klassikoiden kuumimpaan kärkeen. Ennemminkin Twilight on mielestäni hömppäviihdettä, vieläpä ihan onnistunutta sellaista, muttei sen enempää. Silti noilla Meyerin hengentuotoksilla on oma, vieläpä kohtalaisen merkittäväkin paikkansa lukuhistoriassani, joten kyllähän nekin postauksen ansaitsevat. En ollut enää ihan sarjan ensisijaista kohderyhmää vaan jo baltiarallaa parikymppinen tutustuessani Twilighteihin ensimmäistä kertaa. Muistan lukeneeni koko sarjan tuolloin suhkoht nopeaan tahtiin ja olleeni ajoittain ihan fiiliksissä, mutta loppujen lopuksi suuhun jäi karvaan pettynyt maku. Kypsemmällä aikuisiällä olen palannut sarjan pariin eri elämäntilanteis
Lähetä kommentti
Lue lisää

Satu Rämö: Hildur

Kuva
Julistin jo pari vuotta sitten suurieleisesti aloittaneeni pienimuotoisen projektin dekkarituntemukseni laajentamiseksi. Iänikuiset Agatha Christie, Karin Fossum, Chelsea Cain ja Unni Lindell toimivat toki aina, mutta välillä vaihtelu virkistäisi. Kuten arvata saattaa, projekti on kuitenkin edennyt hituraisesti. Olin tätä edeltävästi lukenut sen tiimoilta Leena Lehtolaisen Minne tytöt katosivat ja Ninni Schulmanin Tyttö lumisateessa , mutta siinä kaikki. Tämänkertaisen kirjailijan nimen bongasin jokunen kuukausi sitten puoliysin uutislähetyksestä maamme menestyneimpiä nykykirjailijoita käsittelevän uutisen yhteydessä. Käsittääkseni Satu Rämön hengentuotokset keikkuivat peräti myydyimpien kirjojen tilaston kärjessä ainakin viime vuonna. Tuo menestys realisoitui myös haeskellessani Rämön kirjoja kotikaupunkini kirjastosta. Joka ikinen nide oli lainassa ja esikoisdekkari Hildurin osalta varausjono käsitti suureksi järkytyksekseni yli 300 innokasta lukijaa. Niinpä jouduin kärkkymään opust
Lähetä kommentti
Lue lisää

Bernard Cornwell: Viimeinen kuningaskunta

Kuva
Saatan olla joskus vähän saamaton lukemisteni suhteen. Tai oikeastaan kyse on ennemmin siitä, että minulla on liiankin monta rautaa tulessa eikä kaikkeen ehdi paneutua – maailmassa on niin paljon potentiaalisesti mielenkiintoisia kirjoja. Oli miten oli, Bernard Cornwellin historiallinen romaani nimeltä Viimeinen kuningaskunta oli kököttänyt “must read” -listallani jo pienen ikuisuuden. Isävainaani suositteli sitä minulle baltiarallaa kymmenen vuotta sitten ja tuolloin jo aloittelinkin kirjan lukemista, mutta syystä tai toisesta se jäi silloin kesken. Ei kuitenkaan muistaakseni siksi, että se olisi vaikuttanut jotenkin surkealta. Niinpä päätin palata teoksen pariin paremmalla ajalla, jota jouduttiin tosiaan näemmä odottelemaan pitkä tovi. Nyt on sitten vihdoin Viimeinen kuningaskunta luettu. ”Englanti 800-luvulla, Alfred Suuren aikana. Kun englantilaispoika Uhtred jää orvoksi, tanskalaiset ottavat hänet hoiviinsa ja opettavat viikinkien tavoille. Mutta Uhtredin kohtalo kietoutuu yhteen
Lähetä kommentti
Lue lisää

Karin Fossum: Hullujenhuone

Kuva
Norjalaisdekkaristi Karin Fossum on mielestäni yksi aikamme syvällisimmistä ihmismielen ymmärtäjistä – enkä koe nyt yhtään liioittelevani. Hänen dekkarinsa on yleensä kirjoitettu osittain rikoksentekijän, osittain poliisien ja osittain omaisten näkökulmasta, mutta useimmiten juuri se rikollisen perpektiivi on niiden parasta antia. Ei Fossum toki pyri mitenkään valkopesemään tai puolustelemaan pahantekijöitä, mutta hänellä on pettämätön taito asettua uskottavasti mitä erilaisimpien ihmisten – vaikka nyt pedofiilien ja murhaajien – saappaisiin. Tuolla häkellyttävän empaattisella henkilökuvauksellaan hän onnistuu tekemään ns. pahiksistaankin inhimillisiä ja ymmärrettävillä motiiveilla varustettuja hahmoja. Niinpä lukijankin on mahdollista Fossumin tuotannon avulla suorastaan laajentaa ajatusmaailmaansa ja oivaltaa, että myöskään hyvään ja pahaan liittyvät kysymykset eivät ole mustavalkoisia. Itse olenkin tutustunut kaikkiin hänen suomeksi ilmestyneisiin kirjoihinsa ja moniin niistä useamm
Lähetä kommentti
Lue lisää

S.N. Pires: Yökulkija

Kuva
  Kotimaista fantasiakirjallisuutta tulee verrattain harvoin vastaan. Jokunen vuosi sitten kirjastossa samoillessani satuin kuitenkin törmäämään S.N. Pireksen kirjoittaman, saamelaismytologiaan perustuvan Pedon sydän -trilogian avausosaan. Karhunkiertäjä käsitteli auringonkansaan kuuluvan heimon rankkaa elämää vuosituhanten takaisessa Pohjolassa ja erityisesti heimon halveksitun pahnanpohjimmaisen, orpopoika Hukka-Tommon yrityksiä tulla hyväksytyksi onnistuneen karhunkaadon avulla. Kirja oli juuri riittävän omaperäinen ja siinä aloitettu tarina onnistui koukuttamaan juuri riittävästi, että lupasin itselleni lukea saagan muutkin osat, jahka nekin ilmestyisivät. Muutama kuukausi sitten havahduin kuitenkin siihen, että Yökulkija (ilm. 2020) ja Rummunvartija (ilm. 2021) ovat olleet ilmoilla jo hyvän tovin, mutta minä olen ignorantisti jättänyt ne huomiotta. Nyt tilanne on kuitenkin korjattu tuon Yökulkijan osalta.   ”Pedon sydän -trilogian toinen osa jatkaa nuoren omapäisen Tommon ja
Lähetä kommentti
Lue lisää

Geoffrey Huntington: Yönsiiven velhot, osat 1 ja 2

Kuva
Lapsuus- ja nuoruusiän suosikkien uudelleenlukeminen aikuisena on aina vähän riskaabelia. Aikoinaan lähtemättömän vaikutuksen tehnyt mestariteos saattaakin varttuneimmin silmin tarkasteltuna paljastua halpahintaiseksi roskakirjallisuudeksi – esimerkkinä mainittakoon eräs saatananpalvontaa käsitellyt nuortenkirja (nimeä en onneksi muista), joka oli mielestäni muinoin todella karmiva, mutta uusintaluku paljasti sen kökösti kirjotetuksi bullshitiksi. Siispä minua hirvitti hiukan tarttua uudelleen tähän Geoffrey Huntingtonin (oik. William J. Mann) Yönsiiven velhot (alkup. The Ravenscliff Series) -sarjaankin. Kyseessä on nuorille suunnattu fantasiakauhusarja, jonka kaksi suomennettua osaa – Korppikartanon salat ja Demoninoita kauhistuttivat aikoinaan minua aidosti. Korppikartanon salat :   Ote takakannesta: ” Devon Marchin huoneessa on vaatekomero, jonka pimeydestä tuijottavat vihreät silmät. Hänen isänsä kutsuu komeroa hornankoloksi: sieltä luikertelee nimittäin demoneita, aikeenaan kisk
Lähetä kommentti
Lue lisää

Carolly Erickson: Tsaarin tytär

Kuva
Venäjän viimeisen tsaariperheen kohtalo on aina jollakin synkällä tavalla kiehtonut minua. Muistan jo yläasteen historiantunneilla pysyneeni poikkeuksellisesti hereillä, kun opettaja kertoili tuon perheen traagisen tarinan yksityiskohtia. Ensinnäkin kauan odotettu miespuolinen perillinen Aleksei sairasti hengenvaarallista hemofilia B -verenvuototautia, ja myöhemmin koko tsaariperhe murhattiin Lokakuun vallankumouksen yhteydessä. Muutamia fiktiivisiä kirjojakin olen aiheesta lukenut – monia vuosia sitten erään nuortenromaanin ja joitakin vuosia sitten HP Koskisen Ystäväni Rasputin -teoksen. En muistaakseni pitänyt kummastakaan erityisemmin, mutta Romanovien elämässä ja kuolemassa olisi kyllä potentiaalia mieleenjäävänkin fiktiivisen sovituksen tarpeiksi. Tällä kertaa valitsin aiheen tiimoilta luettavakseni amerikkalaisen, erityisesti historiallista fiktiota kirjoittavan Carolly Ericksonin Tsaarin tytär -teoksen (alkuteos The Tsarina’s Daughter, 2008). Takakannesta: ” Venäjä kuohui vuonn
Lähetä kommentti
Lue lisää