Teresan kirjablogi

  Jatkoinpa lukumaratoniani lääketieteellisiä trillereitä kynäilevän Robin Cookin parissa. Männävuosien aikana en muuten ole lukenut häneltä kuin Narkoosin pari vuotta sitten, mutta nyt on mennyt samoilla lämpimillä Mutantti, Kohtalokas hoito ja viimeisimpänä tämä Aivoklinikka. Ote takakannesta: " Selviydyttyään hienosti endometrioosileikkauksesta Helen Cobot, varakkaan perheen kaunis 21-vuotias tytär, saa uusia oireita. Tällä kertaa diagnoosi on pelottava: lahjakkaan Helenin aivoista löytyy kaksi pahanlaatuista kasvainta. Forbes-instituutissa Floridassa hoidetaan aivokasvaimia lähes sataprosenttisella menestyksellä. Helen kiidätetään klinikalle suurin toivein. Mutta sen sijaan että alkaisi parantua, Helen onkin yllättäen keskellä todellista painajaista. Sean Myrphy, Forbes-instituutissa työskentelevä lääketieteen opiskelija, alkaa luvatta tutkia Helenin tapausta..." Takakansitekstissä on ehkä selkeyden vuoksi nostettu tuo yksittäinen potilastapaus keskiöön, mutta kirja...

  Jatkoin tutkimusmatkaani vanhan suosikkikirjailijani Robin Cookin vanhan tuotannon parissa. Tai vanhahkon – Kohtalokas hoito on vuodelta 1994. ”Lääkärit Angela ja David Wilson uskovat tulleensa paratiisiin. Työ Bartletin modernissa sairaalassa on molempien mieleen. Bartlerin rauhallinen pikkukaupunki vehreine niittyineen ja kirkkaine järvineen vaikuttaa ihanteelliselta paikalta myös heidän 9-vuotiaalle Nikki-tyttärelleen, joka sairasta perinnöllistä keuhkosairautta. Mutta Wilsonien idylli pirstoutuu värikylläisen syksyn jälkeen. Sairaalaan potilaita kuolee tihenevään tahtiin, Davidille käsittämättömistä syistä. Nikkin sairaus pahenee ja tyttö joutuu tehohoitoon sairaalaan, jossa samaan aikaan menehtyy Nikkin paras ystävä – tuohon samaiseen keuhkotautiin. Wilsonit vaistoavat vaaran. He aloittavat taistelun lapsensa hengestä – taistelun, joka saattaa maksaa heille heidän uransa ja heidän henkensä.” Verrattuna edeltävästi lukemaani kauhuelementtejä sisältäneeseen Mutanttiin, K...

  Välillä osaavat vanhatkin suosikit yllättää. Siis tässä tapauksessa lääketieteellisiä trillereitä kynäilevä yhdysvaltalaiskirjailija Robin Cook. Nyt puhutaan todennäköisesti ihan ensimmäisestä lempparikirjailijastani, tai en ainakaan muista että häntä ennen olisi ollut ketään. Kuvittelinkin lukeneeni kaikki hänen kasariklassikkonsa jo ajat sitten ja siksi olen männävuosina – silloin kun olen häntä ylipäätään lukenut – keskittynyt enemmän tämän milleniumin aikaiseen tuotantoon, joka ei mielestäni ole ihan niin vetävää. Vaan hiljattain törmäsin kirpparilla vinoon pinoon Robin Cookin vanhempaa matskua ja vieläpä itselleni ennen lukematonta sellaista. Työsarkaa näköjään siis riittää vielä, jos haluan päästä kunnolla perille Cookin saloista. Muista kirppislöydöistä kerron myöhemmin lisää, mutta lähdetään nyt liikkeelle tästä Mutantista (alkuteos Mutation, 1989). " Tutkija, tohtori Victor Frank toteaa vaimonsa kyvyttömyyden saada lapsia. Hän päättää käynnistää uskaliaan – ja vaara...

Eipäs ollutkaan tullut luettua Jane Austenia pitkään aikaan. Edellisin kokemukseni hänen parissaan taisi olla hieman takkuillen edennyt Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjan ensilukeminen viitisen vuotta sitten. Suhteeni Austeniin on jokseenkin samanlainen kuin Ernest Hemingwayhyn – hienoja kirjailijoita molemmat, mutta heidän tuotantonsa vaatii sen oman mielentilansa. Mikäli fiilis ei ole lukuprosessin aikana sopiva tai tähd et oikeassa asennossa, näiden kirjailijoiden teksti voi tuntua jopa tylsältä. Kammottavankin tylsältä. Nyt ei onneksi tuntunut. Kasvattitytön tarina kertoo – kuten nimestä varmaan voi hassua kyllä päätelläkin – erään kasvattitytön tarinan. Kyseenomainen kasvattityttö on Fanny Price, köyhän ja monilapsisen perheen tytär, joka pääsee varakkaiden sukulaisten hoiviin Mansfield Parkin kartanoon. Tarinan ytimen muodostavat Fannyn ja muun lähipirin nuorison ihmissuhteet ja erityisesti sopivan aviopuolison etsintä, kuten kirjailijan muuta tuotantoa tunteva lukija saattaa arvatak...

  En yleensäkään nimitä blogiini kirjoittamiani tekstejä arvosteluiksi vaan ennemmin esittelyiksi. ”Arvostelu” tuntuisi turhan suureelliselta termiltä, sillä enemmän nämä ovat vain sellaista lukemisesta kimmonneiden ajatusten pallottelua kuin mitään systemaattista kritiikkiä. Hiljattain luin aivan erityisen hankalasti arvosteltavissa olevan kirjan. Kuinka sitä voisi kritisoida toisen, lihaa ja verta olleen ihmisen päiväkirjaa? Kuinka analysoida juonellisia yksityiskohtia teoksesta, jonka juoni oli joillekin elettyä elämää, karua todellisuutta? Itse en ainakaan voi. Tutustuin Anne Frankin päiväkirjaan muistaakseni ensimmäistä kertaa joskus teini-ikäisenä, mutta kovin tarkkoja muistikuvia lukukokemuksesta ei ollut jäänyt muutamia yksittäisiä kohtia lukuun ottamatta. Perusasetelman toki muistin: kyseessä on teini-ikäisen, perheensä kanssa toisen maailmansodan aikaista antisemitismiä maan alle paenneen juutalaistytön päiväkirja. Anne on koostanut päiväkirjansa kirjemuotoon – tekstit on...

  Olen lukenut Stephen Kingiä aika paljon, mutta en silti väitä, että hänen tuotantonsa olisi minulla mitenkään perinpohjaisesti hallussa. Ei se oikein helposti voisikaan olla, kun ottaa huomioon hänen hengentuotostensa runsaslukuisuuden. Uudemmat kingit tulee kyllä yleensä luettua suht tuoreeltaan, mutta jostain syystä tämä Satumaa (alkup. Fairy Tale) oli jäänyt välistä, vaikka suomennos ilmestyi jo parisen vuotta sitten. Nyt puute on korjattu. "Arvoituksellinen erakko Howard Bowditch jättää testamentissaan kaiken teinipoika Charlie Readelle. Talon, vajan ja vanhan koiran lisäksi Charlie perii C-kasetin, jolla Howard kertoo täysin uskomattoman tarinan. Sen mukaan vajassa on kaivo, josta pääsee toiseen maailmaan. Vääristyneeseen satumaailmaan, jonka kirotut asukkaat ovat kipeästi avun tarpeessa. Charlien on löydettävä keino, jolla kirous kumotaan. Ennen kuin se vuotaa omaan maailmaamme." (kansilehtisestä) Kirja lähtee liikkeelle todella hitaasti. Kingillä on toki aina oll...

Minulla on jo pitkään ollut suunnitelmissa tutustua johonkin Eppu Nuotion aikuistendekkariin. Olen aiemmin lukenut häneltä erään nuortendekkarin, aikuisille suunnatun romanttisen kirjan ja aikuisille suunnatun yleisen ihmissuhdekirjan, mutta ymmärtääkseni jännityskirjat ovat hänen varsinainen genrensä. Niitäkin olisi kiva lukea, sillä pidän hänen tyylistään noiden aikaisempienkin kokemusten perusteella. Viime kirjastoreissulla löysin itseni taas tuumailemasta N-kirjaimella alkavien kirjailijoiden teosten hyllyn äärellä, mutta jostakin syystä valitsin hetken mielijohteesta kirjan nimeltä Niin kuin vierasta maata, joka ei ole dekkaria nähnytkään. ” Rakkaus syttyy poliisiasemalla. Henrietta Laxvik on puolustanut teinityttöjä keski-ikäisen miehen tungettelevalta käytökseltä ja joutunut turvautumaan voimankäyttöön. Paikalle kutsutaan poliisi. Kuulustellessaan Henriettaa poliisi Markus Reetama tajuaa, että jotakin mystistä tapahtuu. Hän ei missään nimessä voi sekoittaa työasioita ja omia tun...

Viime kirjastoreissullani koin melkoisen yllätyksen – ja onneksi vieläpä mieluisan sellaisen. Olin nimittäin luullut lukeneeni norjalaisdekkaristi Karin Fossumin koko suomennetun tuotannon jo ajat sitten, ja kaiketi olinkin, mutta ilmeisesti hänen vanhempia teoksiaan on hiljattain alettu kääntää oikein urakalla. Ainakin kirjaston hyllyssä tökötti nyt useampiakin itselleni täysin ennen lukemattomia tekeleitä häneltä. Valitsin nimen ja takakansitekstin perusteella niistä ensimmäisenä luettavaksi Kuiskaajan, joka on viime vuonna julkaistu suomeksi, vaikka norjalainen alkuperäisteos ilmestyi jo vuonna 2016. Takakannesta: ” Ragna on yksin elävä keski-ikäinen nainen, näkymätön ihminen. Hän on menettänyt äänensä epäonnnistuneessa operaatiossa ja puhuu kuiskaamalla. Ragnan elämässä on kuitenkin päällisin puolin kaikki hyvin: hänellä on vakituinen työ ja velaton talo. Aikuinen poikakin on, mutta äiti ja poika eivät ole vuosikausiin pitäneet yhteyttä kuin harvoin. Ragnan elämä järkkyy, kun hän...

Tuli käytyä hiljattain kirjastossa – pitkästä aikaa. Sitä edeltävästi minulla oli kulunut yli vuoden päivät omasta hyllystäni löytyvän A Song of Ice and Fire -kirjasarjan uusintaluvun kanssa. Niin pitkään siinä tosiaan meni, mutta ei siksi ettei lukeminen olisi maistunut, vaan lähinnä muiden kiireiden ja hitaan englanninlukunopeuteni takia. Nyt oli joka tapauksessa aika siirtyä taas muihin maailmoihin ja takaisin kirjaston kotoisan ilmapiirin pariin. Kaikkea halajamaani en sieltä saanut käsiini, mutta ihan antoisa kirjastoreissu oli. Lähdetään liiikkeelle Juhani Ahon Papin tytär- ja Papin vaimo -teosten yhteisniteestä. Olen lukenut Aholta aiemmin muutakin (esim. Juhan ) ja itse asiassa tämänkin. Pidän hänen tyylistään. Itselläni on kotimaisesta 1800-luvun kirjallisuudesta sellainen kenties epäreilu ennakkoluulo, että se natisee yleisesti kuivuuttaan yhtä pahasti kuin koulussa pakkosyötetty Seitsemän veljestä. Juhani Ahon tuotanto on kuitenkin toista maata. Papin tytär :   ...

Pajtim Statovcin uusin romaani on nimetty suoraan sanottuna hieman naurettavasti, joten ainakaan nimen perusteella en valinnut sitä luettavaksi. Enkä myöskään siksi, että kosovolaistaustainen Statovci olisi minulle jotenkin läpikotaisin tuttu kirjailija, koska ei hän ole. Totta puhuen en ollut kuullutkaan koko miehestä ennen kuin löysin netistä uutisen hänen hiljattaisesta Finlandia-voitostaan ollessani joulun alla hahmottelemassa kirjettä pukille (tämä tapahtui siis toissa vuonna, sillä kirjoitan tätä tekstiä nyt vähän jälkijunassa). Minulla oli nimittäin ollut ”jo” kolmen vuoden ajan perinteenä toivoa joululahjaksi aina tuorein kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaja. Intoani ei lannistanut edes se, että niin Iida Rauman Hävitys – Tapauskertomus (voittaja vuosimallia 2022) kuin myös Sirpa Kähkösen 36 uurnaa – Väärässä olemisen historia (voittaja vuosimallia 2023) muodostuivat molemmat omalla tavallaan raskassoutuisiksi lukukokemuksiksi etenkin tekstin sekavuuden takia. Hävit...

Tuorein George Martinin A Song of Ice and Fire -sarjan uusintalukurupeamani on vihdoin päätöksessä. Tällä erää ASOIAF-maratonini sujui varsin hituraisesti ja lopulta siinä tuhraantuikin reippaasti yli vuosi – lähinnä kuitenkin muiden kiireiden eikä sinänsä noihin kirjoihin liittyvien tekijöiden vuoksi. Joskus minulla on kyllä ollut ilmassa myös pientä tympäännystä Martinin hengentuotoksiin liittyen, mutta nyt niin A Game of Thrones, A Clash of Kings, A Storm of Swords, A Feast for Crows kuin A Dance with Dragons iskivät kaikki tyynni. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Tästä olisi ollut mukava jatkaa suoraan kuudennen osan pariin – mutta voihan hitto, eihän sitä olekaan ilmestynyt. Vieläkään. Nyt paneudun joka tapauksessa ruotimaan viimeisimpänä ilmestynyttä ja viimeisimpänä lukemaani A Dance with Dragonsia. Spoilereita on luvassa. ASOIAF on yleensäkin enemmän yhtä jatkuvajuonista tekelettä kuin erillisten osien muodostama sarja. Ennen kaikkea tämä viides ja edeltävä neljäs kirja ova...

George Martinin A Song of Ice and Fire -kirjoja käsittelevä postaussarjani jatkukoon. Edellisen, A Storm of Swordsia käsitelleen arvostelun jälkeen on aika siirtyä sarjan neljännen osan pariin. Teksti spoilaa jonkin verran niin tätä kuin aiempiakin kirjoja. A Feast for Crows (suomeksi Korppien kestit) on aina ollut minulle hankala pala purtavaksi. Niin oli käsittääkseni myös kirjailija Martinille – joskaan ei läheskään niin hankala kuin tällä hetkellä työn alla oleva kuudes kirja, jota hän on väkertänyt jo 14 vuotta eikä loppua ole vieläkään näkyvissä. Väänsi hän kuitenkin tuota A Feast for Crowsiakin viiden vuoden ajan eli huomattavasti pidempään kuin sarjan aiempia vain vuoden välein toisistaan ilmestyneitä osia. Itselläni Korppien kesti taas jäi jo ensimmäisellä lukukerralla moneksi viikoksi tauolle, kun en vain jaksanut painaa eteenpäin, vaikka olin tuohon aikaan saagasta vieläkin innostuneempi kuin nykyään. Martinin ongelmat kumpusivat ensinnäkin hänen alun perin suunnittelema...

Toissa kesänä aloittamani A Song of Ice and Fire (suom. Tulen ja jään laulu) -lukumaratoni on edennyt muiden kiireiden takia hitaasti, mutta kuitenkin melko varmasti. Tässä aluksi linkit A Game of Thrones -avausosan ja A Clash of Kings -jatko-osan arvioihin. Niin ja tässä on vielä joitakin yleisiä huomioita kyseisestä George R. R. Martinin kynäilemästä fantasiasaagasta. Noista teksteistä löytynevät kaikki tarvittavat esitiedot, eli niitä ei ole mielekästä lähteä enää toistamaan. Siirtykäämme siis pidemmittä puheitta ruotimaan sarjan kolmatta osaa eli A Storm of Swordsia (suom. Miekkamyrsky). Pientä spoileria lienee väistämättä luvassa, mutta yritän parhaani mukaan hillitä itseäni. Nimestään huolimatta A Storm of Swordsissa ei oikeastaan ole sen enempää miekkojen kalistelua kuin sarjan muissakaan osissa, joskin pari suurehkoa kahakkaa siinä kyllä esiintyy. Enimmäkseen taistelu Westerosin valtakunnan rautavaltaistuimesta jatkuu kuitenkin erinäisten kulissien takaisten juonittelujen,...