Teresan kirjablogi

Meinasin aluksi jättää otsikossa mainitun teoksen kokonaan arvostelematta. Ensinnäkin siksi, että tämä oli ensimmäinen kirja miesmuistiin, jonka ahmin parissa päivässä ekstaasin omaisessa flow-tilassa – ja sellaista lukukokemusta on hankalaa eritellä jälkikäteen millään järkevällä tavalla. Toisekseen siksi, että kirja perustuu Airtolan kertoman mukaan osittain hänen omaan elämäänsä ja oikeaan ihmissuhteeseensa erään muusikon kanssa. Moisten asioiden kommentoiminen on aina vähän tulenarkaa. Samasta syystä jätin kesällä bloggaamatta Olga Temosen omaelämäkerrallisesta teoksesta, jossa ei toki sinänsä ollut mitään erityisen tulenarkaa sisältöä, mutta oikeasti eläneen ja hiljattain kuolleen henkilön kokemusten ruotiminen ei siinä hetkessä tuntunut soveliaalta. Toisaalta taas olisi vähän laiskaa bloggailua jättää haastavat kommentoitavat vain säännönmukaisesti väliin, joten tästä Airtolan esikoisteoksesta taidan yrittää raapustaa edes jotakin. Musta aalto ilmestyi jo pari vuotta sitten, mutt...