Agatha Christie: Teetä kolmelle
Agatha Christie edustaa minulle dekkarimaailman kuningatarta siitäkin huolimatta, että hänen teoksensa ovat yleensä varsin simppeleitä etenkin kielellisiltä ja henkilökuvaukseen liittyviltä ansioiltaan. Jos ei kuitenkaan etsi mitään kirjallisuuden Nobelin arvoista syvällisyyttä, kuten aina ei toki tarvitsekaan, Agatha-täti hallitsi perinteisen suljetun paikan mysteerin konseptin paremmin kuin kukaan muu. Miltei jokaisella kirjastoreissulla mukaani tarttuukin vähintään yksi hänen teoksensa, viimeisimpänä Teetä kolmelle (englanninkielinen alkuteos Sad Cypress, 1945). Takakannesta: ”Mary Gerrard oli kuin kukka. Villiruusumainen vaaleaverikkö, josta kartanon rouva Laura Welman oli kouluttanut hienon naisen. Vaikea kuvitella tätä suloista olentoa vastenmielisen ja äreän portinvartijan tyttäreksi, vielä vaikeampaa uskoa jonkun tuputtavan tyttöparalle kuolettavan annoksen morfiinia. Niin kuitenkin käy, ja murhasta syytetään Elinor Carlislea, ihastuttava tyttö hänkin. Rakastunut, kihloi...